Tajunnanvirtaa

Yöllä, kun uni ei tullut silmään, mun päässä tiivistyi erilaisia ajatuksia kuin postauksen muotoon. Pohdiskelin siinä kaikennäköistä maan ja taivaan väliltä, vähän muillakin planeetoilla taidettiin käydä (oikeiden ajatusten välissä eräänlaista "ajatusrönsyilyä"), mutta tiivistän mun mietintöjä tänne edes jokseenkin järkevään muotoon. Tässä siis tuotosta osasta mun sekavaa ajatustenjuoksua ;)

 
Ensin ajattelin rahatilannetta. Ikuisuuskysymys. Mietin, että tarvitsen edelleen ne farkut, joista oon täälläkin jauhanut koko syksyn. No, niiden hinta ei nyt tule päätä huimaamaan, eli fine, ne sopii mun budjettiin. Hmm, tarvisin kyllä ehdottomasti uuden pikkulaukun. Arkisen, olan yli pidettävän, mustan nahkalaukun, johon saan sullottua just ne tärkeimmät eli avaimet, puhelimen ja kukkaron/korttikotelon. Sille tulis hintaa jo enemmän, koska haluisin sen olevan aitoa nahkaa kestävyyden ja ryhdin takia. No, tämä hankinta odottaa hetkeä, että laukkuun törmään, aktiivisesti en jaksa/ehdi sellaista metsästää.

Haluisin kyllä jonnekin lomamatkalle. Ihan viikkokin riittäis hyvin, jossain lämmössä, auringossa, pois tästä harmaudesta. Ai että, kun tälle ajatukselle antaa pikkusormen, niin se taatusti viel koko käden :D Eli ei siitä sen enempää (ainakaan tässä postauksessa).. ;) Mutta hei, ehdottomasti tarvisin uuden läppärin. Kun tän bloggailun myötä koneella tulee vietettyä paljon enemmän aikaa kuin vaikkapa puol vuotta sitten (jolloin kone oli käytössä max kerran kuussa..), uusi ja tehokkampi tietokone ois ihan ehdoton. Jep, se maksaa rahaa.. ja paljon. Myös uusi objektiivi kameraan ois huippu! Sais uusia ulottuvuuksia kuvailuun ja tekis siitä mielekkäämpää, kun ois enemmän mahdollisuuksia. Joo, kuinka turha halu tämäkin on, mutta ajoittain pyörii mielessä silti...

Kaiken kukkuraksi haluaisin niin vallan paljon sen koiran. Ja sekin maksaa ensin mukavan könttäsumman, mutta kun se ei siihen jääkään.. Alkuun menee rahaa vaikka kuinka ja vaikka mihin..! En edes uskalla ajatella, vaikka tietenkin oon ajatellu :D On myös maksuja, jotka ovat pysyviä koko sen elinajan, eli ei senkään puolesta oo kyseessä mikään pieni hankinta.

Lista on loputon. Miten ihmisellä voi jatkuvasti olla niin paljon kaikkea mitä se haluaa, "tarvitsee". Joskus (kuten viime yönä) mua alkaa ärsyttää tä kaikki niin paljon, että haluaisin kapinoida tällaista elämää vastaan ja olla ostamatta yhtään mitään, edes sellaista mitä oikeasti tarvis. Totta kai taas ostan, koska sellainen tä maailma ja elämän kiertokulku on, täällä missä me asutaan. Sitä rahaa tienataan, ja sitä kulutetaan. Jokainen tavallaan, omiin juttuihinsa.

Tä kaikki taas johti niihin ajatuksiin, joista sata kertaa ollaan Aapon kanssa juteltukin, pohdittu tän maailman menoa. Mikä tän elämän tarkoitus on? Noin loppuviimeksi? Ensin opiskellaan koko "pieni ikämme", ensin peruskoulu ja hyvässä tapauksessa vielä lukio päälle, sitten ammatti, jonka koulutus voi kestää vaikka kuusi vuotta. Ymmärrän totta kai kaiken koulutuksen tärkeyden, mutta joskus tuntuu hullulta, että sitä ollaan helposti kolmekymppisiä, ennen kuin päästään siihen ns. oikeeseen työelämään. Siihen, mikä sua kiinnostaa, eikä vaan tehdä jotain hanttihommia ties missä (kuulostipa hyvältä..) sen rahan takia. No, tässä vaiheessa kun opiskelut on ohi, on edessä mahdollisesti opintolainan maksut, oma asunto tai talo ois jo kiva kun ikää on sen verran, lapsien hankinta alkaa tulla ajankohtaiseksi, häät, ehkä uus auto jnejne. Juostaan töissä kaikki päivät, että saavutetaan näitä asioita. Arki pyörii tasaisesti työn ja kodin välillä. 

Jossain kohtaa tulee ajatus, että mikä kaiken pointti on? Ehtiikö sitä missään vaiheessa nauttia siitä elämästä kunnolla?? Totta kai lapset tuo paljon sisältöä elämään, ja ovatkin mun mielestä se suurin pointti, miksi täällä ollaan ;) Mutta sitte taas, se on kuitenki just sun elämä, ni eikö ois mielekkäämpää jossain välissä käyttää sitä aikaa just sillain kun sä ite haluat? Totta kai on olemassa paljon erilaisia valintoja, mutta tällaisia asioita pähkäilin taas vaihteeksi. Ja lisää tätä tajunnanvirtaa luvassa...

No niin pitäis! :)

Johtopäätöksenä tästä kaikesta teen päätöksen (yön pimeinä tunteina), että haluan myydä kaiken mun omaisuuden ja lähteä vaikka vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Okei, aamulla mietin taas toisin, eihän sen mitään noin radikaalia tarvis olla, mutta oikeesti. Jotain edes, koska joskus ihan ärsyttää tä kulttuuri, missä eletään. Tarvis herätyksen tähän maailmaan, pääsis vaikka just näkemään erilaisia oloja ja kulttuureita, oppis ehkä arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Ja olemaan haluamatta jatkuvasti kaikkea tavaraa! Ja ei, en ole tätä "haavetta" toteuttamassa, kunhan jauhan. On mulla täällä niin paljon rakkaita asioita, etten pystyis vaan äkkiseltään lähtemään, mutta joskus nä ajatuksen puskee silti pintaan. Toi ois niin opettavaista niin monella eri tavalla, ja varmasti tulis eri ihmisenä takas tollaselta reissulta.

Ajatusvirran jälleen viedessä mua mukanaan, tulee aina ajatus reppureissailusta. Yllä pohtimani muutos ois ehkä liian pelottava mulle, joten reppureissailu on jotenkin kultainen keskitie. Siinä sais kyllä toteutettua jonkin sortin vapaaehtoistyötä, jos halua on, mutta myös eri kulttuurien näkemistä ja vaikka mitä, tarviiko edes listata! Mulla on jo vuosia ollu kutina, että hirveesti haluisin pidempään reissuun lähteä, n. parista kuukaudesta eteenpäin. Pääsis näkemään maailmaan just niihin paikkoihin, joihin ite haluais! No, tän toteutukseen ainakin multa vaaditaan vähän enemmän järkkäilyä ja säätöä, en vois kuvitellakaan että ottaisin vaan loparit töistä ja yksin lähtisin reissun päälle! Kaikesta huolimatta (=tekstistä välittämättä), tä tyttö tykkää kuitenkin pysyvyydestä! Sopivasta varmuudesta, mitä tulee tapahtumaan ;)

Ja tässä vaiheessa sitä taas tajuaa, miten tämäkin haave on osa samaa oravanpyörää. Tällainen reissuhan vaatii aika paljon rahaa toteutuakseen. Mutta ois sentään joku yks päämäärä, jota varten rahaa tienais, ja se jotain muuta ei ois pelkkää tavaraa! Siinä tä mun mielestä eroaa muista haluista ja tarpeista, tä ois kokemuksia :) Pääsis joksikin aikaa pois arjesta, työn ja kodin välillä ravaamisesta. Tä on yksi mun unelmista (joka sopiikin vallan mainiosti taas yhteen tuon koira-unelman kanssa..), mutta kaukainen sellanen. Ehkä joku päivä on mahdollista edes jotain tän tapasta toteuttaa! Josko se sitten on opiskelujen jälkeen, tai siinä välissä. Jos opintolainalta ylipäätään on mahdollista mitään hauskaa tehdä :-D Jää nähtäväksi!

Nonih, tällasen tekstin sitten taikosin mun sekavien tunnetilojen tuotoksena.. Ajatuksia maailman menosta, ja jälleen sitä mun mahdollista ja mahdotonta haaveilua! ;) Saa jakaa omia kokemuksiaan vastaavista tunnetiloista, reppureissailusta tai muuten vaan haaveista! :-)

-Esma  

*kuvat Google.fi