Arkisia asioita

Moikkamoi! Oon ajatellu avata taas lisää tätä mun selän tilannetta eri kuvakulmista katsottuna. Joskus huomaan, kuinka vaikea ihmisten on nähdä asian monet puolet, mihin kaikkeen mun välilevyrappeuma vaikuttaa. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on arki.

Ajattelin kertoa tilanteista, jotka enemmän tai vähemmän liittyy mun päiviin. Normaaleja asioita, jotka ainakin viikottain, vähintään kuukausittain esiintyvät elämässäni, ja voivat olla vaikeita toteuttaa kipeän selän kanssa.

Mieleeni tulee ensin asia, jota ihminen tekee aika monta tuntia vuorokaudesta, eli nukkuminen. Meillä on onneks alle vuoden vanha sänky, johon molemmat saivat valita mieleisensä patjan. Mulla ei diagnoosia tällöin vielä ollut, mutta selkä oli mua vuosia vaivannut, joten luonnollisesti tein päätöksen uuden patjan suhteen selän "näkö"kulmasta. :) Loistava ratkaisu. Vanha sänky oli liian pehmeä, ja selkä oli ajoittain tosi kipeä varsinkin aamulla. 

Nykyään mun ongelmat on myös nukkumaanmentäessä, jos on rankka päivä takana ja oon vaikka vasta kymmeneltä kotona töistä, särkee selkää sen verran, etten meinaa unta saada. Joskus on myös niitä öitä, kun heräilen kipuiluun. Aamut ovat edelleen vaikeita, kun oon niin kauan makoillut, ja esim. aamupalan syöminen istuvaltaan on ikävän tuntuista. Tekis mieli kävellä, tai maata kovalla lattialla polvet vatsan päällä :)

Näyttääkö tutulta..? :)

Yleisesti istuminen on useimmiten inhottavan tuntuista. Istuminen vaikka jakkaralla ilman selkänojaa, suoraan rangan päällä ilman että saisin jaettua painoa nojaamalla selällä tai kädellä mihinkään nojaan, tuottaa suurimmat kivut. Usein, jos mahdollista, yritän valita tuolini viisaasti varsinkin jos tiedän joutuvani "liian" kauan istumaan. Selkänojan malli on myös oleellinen, ja aika hyvin oppiikin jo tunnistamaan hyvät tuolit nopealla silmäyksellä :-D  Aina hyväkään tuoli ei silti tilannetta pelasta, vaan välillä tarvis päästä jaloille ja kävelemään tai makaamaan.

Pitkässä seisoskelussa on myös omat miinuksensa. Siinä mulla ei rangan kipujen suhteen ole niin suuria ongelmia kuin istumisessa (toki alaselkä alkaa enemmän ja enemmän kipeytyä mitä kauemmin seisoo), vaan mun lihakset selässä ja kyljissä alkaa vetäytyä ihan jumiin ja saan jonkinmoisia kramppeja. Tä tilanne on onneks hiukan helpottunut, siis etteivät krampit tule niin äkkiä (=jo lyhyen seisomisen seurauksena) ja niin voimakkaina. Alkuvuodesta nimittäin nä oli välillä niin kovia, että mulle tuli ihan huono/oksettava olo siitä kivusta (lähes joka päivä vaikkapa töissä) ja tuntui, etten oikeasti vaan pysty seisomaan enää. Joskus menin töissäkin vessaan ja kyykistyin pieneksi palloksi lattianrajaan, jotta tilanne edes minuutiksi menis parempaan :D Huh, en haluu edes muistella sitä tunnetta..! 

Mun ongelmat lanne- ja rintarangassa

Mitäs muuta sitten..? No työstä oonkin hiukan täällä maininnut, ja tilanne on just se, että oon jaloilla koko päivän, mutta pääsen onneks jonkin verran liikkumaan enkä ole yhteen pisteeseen sidottuna koko päivää :) Haasteita ovat lähinnä nostelut, joita meillä on aikas paljon. Hiukan oon saanu nakiteltua työkavereille, jotka diagnoosin jälkeen tietenkin ovat olleet niin avuliaita kuin pystyvät. Silti tulee paljon tehtyä ite juttuja, joita ei ehkä kannattais tehdä, joista tiedän kivuliaat seuraukset, mutta se on kuitenkin tällä hetkellä mun työ, ja haluun sen parhaani mukaan hoitaa :)

Kotona niinkin arkinen asia kuin siivoukset, tuottavat usein ongelmaa. Mä oon ennen ollut se meidän imuroija kotona, mutta koska se kumara asento ei kauheen mukavalta tunnu, oon delegoinu tän homman nyt Aapolle :) Mun harteille on jääny mm. tiskaukset, joka usein menee ihan mukavasti, välillä taas saan jo viiden astian jälkeen krampin aikaan selkälihaksissa. Joskus saa silti taisteltua tiskauksen loppuun, joskus ei. Huonoina päivinä myös pyykkien ripustaminen kuivaustelineeseen saa kivut aikaan, kun asento on siinäkin tuollainen eteenpäin kumartunut ja staattinen. Nä hommat kuitenkin pystyn kiitettävästi hoitamaan.

Urheilu on ennen ollu mulle arkinen asia, mutta tällä hetkellä niin ei valitettavasti ole. Vaikka mulle hetki sitten sanottiin, että lenkille voi lähteä jos siltä tuntuu, en ole sitä tehnyt. Koska ei ole siltä tuntunut :D Toivon keväämmällä tilanteen olevan sen verran parempi, että satunnaisen lenkin pystyis juoksemaan. Myös kuntosalikorttia oon miettinyt, ja näiden kipuilujen kanssa en oo vielä salille lähtenyt rehkimään. Suositus oli, että ensin nä mun ongelmakohdat johonkin kuosiin, etten tee huonoissa asennoissa liikkeitä tms :) Keväämmällä sitten, toivon tässäkin asiassa :) Eli pääasiassa noilla kuntoutusohjelmilla mennään vielä.

Magneettikuva, ei mun selkä ;)

Muita mieleen tulevia asioita ovat mm. autossa istuminen, joka on kurjaa jos matkaa on vähänkään enemmän tai vastaavasti vaikka lentokoneessa istuminen, shoppailu, joka huonona selkäpäivänä ei saa kestää tuntia kauempaa, kauppakassien nostelu ja kotiin kantaminen. Enää ei tuolla yökerhoissa pahemmin tuu pyörittyä, mutta aika rankka setti sekin :--DDD Karua mutta totta, tulee oltua koko ilta jalkojen päällä eikä istumapaikkaa löydy kuin vessasta ;)

Koitan suunnitella mun päivät tällä hetkellä aika paljonkin selän mukaan, koska haluisin välttää ne suurimmat kivut. Vaikeuksia tuottavat päivät, jolloin en saa mitään vaihtelua, vaan koko päivä on joko istumista tai seisomista. Esimerkkinä joku sunnuntai: herään, oon töissä 10-18, ajan kotiin ja käyn suihkussa, ja lähdetään Aapon vanhemmille syömään, jossa istutaan sen about 2,5h pöydässä. Auts. Vastaavia tapauksia nyt käy koko ajan, mutta toi tuli ensin mieleen :)

Että sellasta! Aika fiilispohjalta tuli kirjoitettua, ja pelkään unohtaneeni jotain tärkeää :-D Saitte ehkä suorempaa käsitystä tän vaikutuksista mun jokapäiväiseen elämääni. 
Mukavaa perjantaita kaikille!

-Essi