OMT

Jeah! Vihdoin taas pieni askel eteenpäin mun selkäasian suhteen.. tavallaan. 

Pääsin siis vihdoin OMT-fyssarin vastaanotolle (mikä OMT? Lisää täältä), ja ihan kiinnostuneena hän kuunteli mun tarinaa kolme kuukautta sitten todetusta välilevyrappeumastani. Kerroin sen vaikuttavuudesta elämääni, kivuista, urheilusta, työstä. Sen jälkeen mulle tehtiin pieniä testejä, mikä sattuu ja mikä ei, ja mitkä on mun kropan heikkoja kohtia. 

Hetken tutkiskelun jälkeen mulla todettiin olevan paljon ongelmia pakaran alueella. Mun pakaralihakset eivät ikäänkuin aktivoidu, vaikka yritän tehdä liikkeitä jossa niitä tarvittaisiin. Mun takareidet ja selkä tekevät lähes kaiken työn pakaroiden puolesta. Fyssari kyselikin, että onko ollu takareisien kanssa ongelmia mm. kireyden suhteen. Ja vastaushan on kyllä, niin kauan kuin jaksan muistaa, eikä venyttely ikinä oo tilannetta auttanut. Takareidet tekevät vaan pakaroidenkin (huom. kuinka iso lihas kuitenkin tuo pakara!) työn, niin kas kummaa että jumittaa :-) Ja tän vaikutuksia selkään ei varmaan tarvi edes eritellä, hehh :)

Nyt on missiona saada tosiaan mun pakaralihakset kunnolla käyttöön, jotta kokonaisvaltaisempien lihashuoltoliikkeiden tekeminen jatkossa onnistuis. Teen (enää viikko jäljellä ennen uutta aikaa) nyt kotona rauhallisia, hallittuja liikkeitä makuullani, ns. "lihasten herättelyä", jotta pakarat tajuais taas niiden tarkoituksen :-) Seuraavalla käyntikerralla ois ideana päästä siirtymään koko keholla tehtäviin liikkeisiin seisaallaan, jos edistystä on tapahtunut riittävästi. Tän kaiken pitäis siis vähentää mun selkäkipua mm. ihan seisoessa vaikkapa töissä, kun pakarat ois siinäkin käytössä! Ainakin kuulostaa erittäin lupaavalta :)

Kaiken tän positiivisuuden keskellä (positiivisuus= löytyy joku vika ihan vaan lihaksista, jota voi lähteä muokkaamaan parempaan) oon myös ihan sekaisin. Tä fyssari nimittäis sano mulle, ettei tän sairauden pitäis haitata mun elämää kovinkaan paljoa. Että voisin tehdä melkeinpä kaikkia juttuja normaalisti, nostella painavia tavaroita töissä, pelailla lentopalloa esim. kerran-kaksi viikossa, lenkkeillä tms? Oon häkeltynyt.

Oon saanu kolmessa kuukaudessa aika ristiriitaista tietoa joka puolelta, eikä kukaan tunnu kunnolla tietävän, miten kannattais menetellä. Mitä oikeesti pitäis välttää, jotta sairauden eteneminen hidastuu, jotta kivut vähenisi? Mun lääkäri joka on nä kolme kuukautta ollut tilanteen tasalla, ortopedi kenellä TYKS:issä kävin kuulemassa magneetin tulokset, työterveysfyssari, ja nyt tä OMT-fyssari. Kaikilta aika eri infoja "mun jatkosta". Lentopalloa en tietenkään tuu pelaamaan ainakaan pariin vuoteen (koska seuraavat pari vuotta voi olla ratkaisevat tän rappeuman etenemisen suhteen), oletettavasti en enää ollenkaan, se nyt on ehkä helpoin sulkea pois kun alkujärkytys on jo koettu. Täytyy vaan löytää toinen urheilumuoto, joka mulle sopii ja josta osaisin nauttia. Ekana, kun tällaista "normaalia elämää" lähdettiin mulle lupailemaan, tuli mahanpohjaan kutkutus, että mitä jos sinne mun haaveilemaan poliisikouluun oiskin mahis viel pyrkiä?? Jos fyysisyydellä ei oliskaan niin paljon väliä. Ei tietenkään vielä, kivut pitäis saada ensin jotenkin hallintaan, mutta myöhemmin..? Miks mua sekotetaan epämääräisellä informaatiolla enää yhtään enempää.. En silti jaksa uskoa noin optimistiseen ajatteluun, kuin mitä tä fyssari harrasti.

Lääkärinä Aapon isä auttaa mua hoitamaan mun tilannetta eteenpäin, kun muualta ei oikein kiinnostusta nuoren ihmisen elämänmuutoksen kanssa oo tahtonu löytyä. Ajateltiin, että ois varmaan hyvä tän kaiken epäselvyyden keskellä laatia mulle perusteellinen lähete fysiatrille, joka on erikoistunut selkiin. Hän on ehkä varmin henkilö, jolta sais suoria faktoja asioille, ja joka pystyis kunnolla selittää tästä mun tilanteesta niin hyvin, kuin siitä on mahdollista mitään tietää (tutkimustietoa on ilmeisesti aika huonosti). Haluisin ymmärtää lääketieteelliseltä kannalta paljon enemmän kuin nyt ymmärrän, tai mitä on mahdollista saada omatoimisesti selville. Fysiatrille on varmaan tullut enemmän vastaankin samaa rappeumaa sairastavia henkilöitä, kuin muilla lääkäreillä, joten voisin saada parempia vinkkejä kuin tähän asti oon saanut. Katsotaan ensin, millainen lähete saadaan aikaiseksi ja kuka mun asiaan ois kiinnostunu paneutumaan :-)

-Essi