Lisää kuntoutusta

Heippa taas ihanaiset!
Eilen ohjelmassa oli treffit äitin kanssa kaupungilla ennen mun töitä :-) Käytiin ensin parissa kaupassa, jonka jälkeen mentiin uudistettuun Kauppahalliin lounaalle! Siellä olikin vaikka mitä kivoja ruokapaikkoja! Täytyy pitää mielessä toi vaihtoehto, eikä aina mennä niihin perus kuppiloihin, jotka on jo loppuunkulutettuja ainakin mun makuun :-D

Me syötiin raflassa nimeltä Peace of Cake, koska siinä oli tarjolla raikas salaatti ja vuohenjuustopastaa! Namia :) Hallissa oli aikas täyttä lounasaikaan ja istumapaikkaakin oli vaikea saada, mutta tunnelma oli kyllä siitä huolimatta mukava! Nuortenkin pitäis löytää tiensä tonne, nyt asiakaskunta oli vielä hieman vanhusvoittoista :-) Mä aion kyllä mennä uudelleenkin, mieleen jäi heti pari paikkaa, joiden ruokia haluaisin kokeilla! Ainakin Texas BBQ vois olla Aapon mieleen, eli katsotaan jos sinne päädytään joku päivä ;)

Tiistai oli siis mun mielen kuntoutusta hehe, kun taas tänään mun vapaapäivä alkoi fysioterapialla eli sillä konkreettisemmalla avulla mun selän kipuihin. Oon kaks viikkoa pusertanu sitä pakaraohjelmaa, ja kai niitä tuloksiakin oli vähän tullut. Fyssari oli jotenkin mietteliäällä päällä eikä pahemmin kommentoinu mitään vaikka testasikin pakaroiden voimaa :-D Mun mielestä kuitenkin olin edistyny, koska ekoina päivinä ohjelma tuntui raskaalta enkä "saanu mitää aikaiseksi", ja viimeisinä päivinä taas tajusin, että oon oikeesti parissa viikossa löytäny ne lihakset, joilla se treeni kuuluu tehdä.

Taas mun käänneltiin ja väänneltiin "tutkimuspöydällä", vähän hierottiin jatkuvassa jumissa olevia kylkiäni ja tehtiin joitain testejä kropan "heikkojen kohtien" toteamiseksi. Lihasepätasapainoa totta kai löytyy, niin varmaan jokaisella. Lentopallon pelailu tuskin asiaa on ainakaan parantanut, puolierot on vahvistunu entisestään kun vain toisella kädellä palloa oon hakannut ja paljolti toisella jalalla hypyistä tullut alas. That's life, mun mielestä.. Ei kukaan voi olla täydellinen :) 

Jo viime käynnillä tehdyissä testeissä kävi ilmi, että yks mun ongelmista on ns. lantion pettäminen. Siihen ei sillon ollu aikaa paneutua (yks käynti on vain 45min), mut nyt se otettiin lähemmin tarkastelun alle. Esimerkiksi kun seison, ja nostan vuoroin oikean polven taivasta kohti, vuoroin vasemman, on puoliero ilmeisesti huima. Oikeaa polvea nostaessani lantio siis "kippaa" vasemmalle, eikä pysy ryhdissä vaikka miten koittaisin keskivartalosta vastaan taistella. Samantapainen ilmiö hiukan eri kohdassa tapahtuu mun tehdessä kyykkyä, jolloin yläselkä lähtee kiertymään, ja jälleen vasemmalle päin. Itseasiassa veikkaan, että osa tästä tavasta (varmaan on siis monta monessa taas, mutta kuten sanottu: osa tavasta) on tullu mulle tietoisen toiminnan kautta. Usein joku pienikin kumartumisliike saa ikävänlaisen kivun aikaan mulle tonne alaselkään, ja oon alkanu välttämään tätä tekemällä (joo hienoa toimintaa, Essi..) tietynlaisen kiertoliikkeen aina kun pitäis kumartua eteenpäin vaikkapa pyykkejä telineeseen ripustaessani. Tän "kiertoliikkeen" avulla kumartuminen eri tilanteissa ei tunnu niin ikävältä, ja on tullut tietenkin sitte ihan tavaksi näiden kuukausien aikana... No enivei, tähän probleemaan sain seuraavanlaisen kotiläksyn:

Usein kyykkyä ilman painoja tehdään kädet lanteilla. Mun kyykyssä (kyseessä vain pieni kyykistyminen, pienin askelin aletaan liikettä korjaamaan) ongelma siis oli yläselän kiertyminen, jonka takia laitankin käden tueksi ns. kainalon alle tasapainottamaan liikettä. Kädellä "puristan" kylkeä, jonka ansiosta liike ei pääsekään kiertymään kyseiseen suuntaan. Tavallaan siis painan itse vastaan, vaikka en sitä varsinaisesti huomaakaan tekeväni :D Näitä toistoja sitten 20kpl ja kaksi kertaa päivässä. Liikkeen ei oo tarkotus olla raskas tai edes kehittää mitään lihaksia, vaan saada muokattua sitä mun päässä olevaa mallia kyykystä uuteen, parempaan suuntaan.

Toinen ongelma mulla on aina ollut alaselän yliliikkuvuus, ja monissa vatsalihasliikkeissä mun on todella vaikea pitää alaselkä lattiassa kiinni. Nyt oonkin tehnyt pelkkiä syviä vatsoja, joissa liikeradat ovat niin pieniä, että saan hyvin hallittua selän koko liikkeen ajan. Tähän liittyen sain toisen kotiläksyn, yhden vatsaliikkeen tehtäväkseni, jossa ois tarkotus koittaa koko treenin ajan selällään maaten, samalla kovuudella pitää alaselkä lattiassa kiinni. Fyssarilla tätä "painamiskovuutta" testattiin verenpainemittarin (kyllä!) avulla, jossa mittarin kankainen osa joka normaalisti tulee käden ympärille, laitettiinkin mun alaselän alle. Sisään pumpattiin hieman ilmaa ja voilá! Mittarin lukema näytti treenin ajan "tehon", jolla selkää pidin lattiassa. Lukeman piti siis jatkuvasti pysyä samana, riippumatta siitä olinko paikallaan vai liikuttelinko jalkoja :) 

Verenpainemittaria en tietenkään kotiin voinut saada (enkä sellaista omista), joten tätä sovellettiin niin, että koitin muistella sitä tuntumaa, millä kovuudella alaselkää olin lattiassa pitänyt. Laitteen sijasta mittarina tulee nyt toimimaan mun kämmenet, jotka on alaselän alla tunnustelemassa painamiskovuutta. Tehtävä on tietenkin hiukan haastava, kun laite niin kätevästi numeroina sen painamisen tehon näytti, mutta uskon tähän silti pystyväni. Luvun laskiessa selkä siis notkistui liikaa ja paine laski, numeron taas noustessa ylöspäin, painoin selkää alustaa vasten liian kovaa. Tarkoituksena siis on vaan pitää selkä kiinni lattiassa tai tässä tapauksessa mun kämmenissä, ei mitenkään puristaa vasten lattiaa/käsiä :) Sitten molemmat jalat ylös n. 90 asteen kulmaan, pito siinä ja vuorotellen oikean ja vasemman jalan lasku koukussa alas, ja taas rauhassa takaisin ylös. Näitäkin 10 toistoa per jalka (=yhteensä 20kpl) ja kahdesti päivässä. Tä on mulle suuri haaste, koska selkä meinaa koko ajan hieman notkistua ja irrota käsistä, tai vaihtoehtoisesti painan sitä liian lujaa alas, jolloin treenin idea ei toteudu. Fyssari vähän varottelikin, että vaatii ensin paljon keskittymistä ja työtä, jotta saan tän onnistumaan. 

Aloitusasento, josta vuorotellen ensin oikean jalan lasku alas, paluu taas alkuasentoon, ja sitten vasen jalka vuorostaan alas

Oon kyllä niin hassun mallinen, mutta pointti käy varmaan selväksi :)

 Tämäkin aloitetaan siis pienin askelin, ja ensin jalkaa laskiessani, kantapää saa tulla aika lähelle peppua, koska selän asento on tärkein. Kun kehitystä tapahtuu, treeniin saa haastetta laskemalla jalkaa kauemmas kehosta, eli kantapäätä poispäin pepusta :) Ääripää taitaa sitten olla jalan laskeminen suorana alas saakka.

Pakarajumppa! 10sek puristus yläasennossa

 Pakarajumppaa saan jatkaa edelleen (jee..?), koska eihän niissä liikaa poweria voi olla ;-) Niiden vahvistuminen kuitenkin auttaa jatkossa mua näissä ja tulevissa harjotteissa, ja muutenkin elämässä. Nyt en oo vielä pystynyt huomaamaan mitään eroa esim. seisomisen tuottamissa kivuissa, että oisko menny parempaan päin. Ennemminkin selkä on ollu pari viikkoa nyt kipeämpi, johtuneeko vaan muutoksista kropassa, joita tuo pakaratreeni on tuonut tullessaan? Kai tuon rangankin kestää tottua siihen muutokseen, jos keho käyttää jotain "uusia" lihaksia vaikkapa seisoessani..? Tai asento muuten vaan muuttuu esim. tasapainoisemmaksi. Mun omaa pähkäilyä siis :) Tässähän kuitenkin tähdätään pitkäaikaiseen muutokseen, joita nä harjoitteet toivottavasti saa mussa aikaan! Eli ei välitetä väliaikasesta kivusta (tai no mikä enää luokitellaan väliaikaiseksi :'D), jos on mahdollisuus saada jatkossa kivuttomampi elämä. Ja tarkoitan tällä sitä, että onhan tä hiukan vaja vuos kohtuu kovien kipujen kanssa tuntunut pitkältä ja kiviseltä tieltä, mutta kuinka lyhyt aika vuosi kuitenkin on koko elämästä, jos on mahikset saada loppuelämästä esim. vähäkipuisempi, vaikka tä sairaus mulla tuleekin olemaan eikä sitä musta saa pois :-) "Stay positive", niin ainakin yritän ajatella!

Eikö joo..? :-)

Parin viikon päästä ois sitten taas uusi käyntikerta tuolla OMT:lla. Huh, onneks mun vanhemmat on luvanneet mulle nä käynnit maksaa, koska todellakin tuo raha alkais tulla vastaan. En yleensä saa (tai ottaiskaan vastaan!) heiltä rahaa mihinkään juttuihin, vaan ihan omillani oon opetellu pärjäämään, mutta eivät hekään halua rahan olevan mun kuntoutuksen esteenä. Ei oo mitään halpaa hupia nimittäin tuo fyssarilla ravaaminen, vaikka Kelalta saankin huiman 8 euron korvauksen per käynti ;) Vielä kun oon pyrkinyt tekemään töitä tuolla Ikeassa vaan jaksamisen rajoissa, niin eihän palkkakaan juokse ihan entisellä tasolla. Välillä tulee silti uhmattua terveyttä ja otettua lisävuoroja, että pärjää :-) Kai mä vanhemmilta saisin avustusta jos tilanne menis niin heikoksi, mutta vielä ainakin sinnitellään! Ei kuitenkaan haluis elämässä sellaisissa asioissa tinkiä, että pitäis jättää kaikki huvittelu pois.. Lounastelu, shoppailut, reissut jne asiat, mistä "saan lohtua" ja jaksamista arkeen, ja jotka kuitenkin pitää mut järjissäni tän kaiken keskellä ;) Valitettavasti kaikki kiva maksaa, ja mitäs nautinnollista elämässä olis jos ei arjen pienet ilot?

Mitäs tykkäsitte kuvilla varustetusta kuntoutus -postauksesta? Ajattelin, ettei varmaan haitaksi oo, kun niin vaikea on selittää tällaisia yksinkertaisiakin liikkeitä! Kuvat toivottavasti tukee mun juttua kivasti :-) Eiköhän nyt oo tekstiä jo ihan riittämiin eli lopettelen tältä erää!

:-*

Ihanaa alkanutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolen!
-Essi