Throwback Portugaliin - Surffi

Eikää en kestä! Kuulkaa ihan tippa linssissä olin kotisohvalla, kun sain vihdoin ladattua mun tilaamat surffikuvat kesän Portugalin reissulta! Muutenkin matkakuumeisena, tj -päiviä laskeskellen tä ei helpota oloa yhtään hehee... Seassa myös ekana päivänä muutama Hannan kameralla otettu kuva meistä ja maisemasta!

Meillä oli siis heti toisena surffipäivänä kuvaaja paikalla surffikoulun puolesta, joka nappaili kuvia sekä vedessä että maalla. Tunnin lopuksi meille jaettiin käyntikortit, joissa oli ohjeet nettisivulle, missä voimme kuvia "ihastella", ja niitä voi myös ostaa itselleen (joo, ei saanut kopioitua eikä screenshotattua tms :b). Illalla hostellilla selattiin noita satoja kuvia läpi (siellähän oli tietty muistakin kuin meistä kuvia), ja no, kunnon huutonaurut ainaki saatiin aikaiseksi :'D Ei ketään nyt mestari tossa lajissa vielä ollut, eikä ole siis tänä päivänäkään... Todella haastavaa hommaa, mutta onnistumisen tunteet sitäki huikeampia jos laudan päälle sattui pääsemään. Kuvissa oltiin tukka sekaisin aalloissa mylläämisestä, muuten vaan pärskittiin vettä (& räkää) nenästä tai oltiin just kaatumassa mitä huvittavimmissa asennoissa suu auki ja silmät kiinni. Ja eihän noi yli-isot märkäpuvutkaan oikeutta tee meidän upeille vartaloille, öö eiku? Roikkuivat kuitenkin ikävästi päällä... Oikean kokoista märkkäriä kun ei pitkälle ihmiselle tahdo löytyä, varsinkaan unisex -mallistosta :'D

Mua ja Hanna-Maria kuitenkin onnisti (en todellakaan tiedä miten) ja meistä oli muutama ihan säädyllinen otos. Mä fiksasin puolinaista suoritusta huumahymyllä, ja Hanna nyt oli vanha tekijä noilla aalloilla ;) Ei tällaisia kuvia kuitenkaan joka reissulta saa muistoksi, joten yhteistuumin päätettiin pulittaa tarvittava summa, ja tilattiin haluamamme kuvat. Pari maisemakuvaa ja loput niitä semionnistuneita surffiotoksia. Pari kokeneempaa surffaria joukossamme myös oli, ja ois tehnyt mieli ostaa heidänkin surffikuvansa vaikka vaan taideteoksena tai muistona. Kyllähän toi nyt niin mageelta näyttää kun joku hallitsee sen laudan siellä aalloilla... No, treeniä vaan niin kai sitä kehittyy! Pitkänä ja kankeana en kuitenkaan itselläni niin valoisaa tulevaisuutta ton surffin parissa näe, mutta kyllähän sitä keskinkertaiseksi voi kaikessa oppia :-D Innostuttiin kaikki tosta lajista, ja meidän, kuvissakin näkyvä, ope oli aivan huippu tyyppi.   

Hanski <3

Näistä kuvista ei saa yhtään käsitystä tosta merenkäynnistä, mutta tollon oli oikeesti aivan hullut aallot. Kesti ikuisuuden ennen kun rannasta pääsi laudan kanssa syvemmälle. Aallot heitteli meitä ihan miten sattuu ja jos piti lautaa kainalossa niin ote vaan lipes ja lauta lähti salamana aaltojen mukana poukkoillen, karkuremmi veti hullun nykäyksen ja sit laudan sai kelattua sen avulla takas itelle. Jalat oli joka kerta aivan hapoilla kun merelle pääsi, hiekka meinaa lähti jatkuvasti jalkojen alta ja aallot löi vasten samalla kun kannatteli semipainavaa lautaa. Siis täydestä urheilusta kävi toi homma ainakin tona päivänä, ja tunnin jälkeen kaikki vaan lösähti rannalle ihan kuolleina :D 

Hyviä surffiaaltoja voi kuitenkin joutua odottelemaan aika kauan (kymmeniä minuutteja), ite täytyy olla oikeassa kohtaa tulevaan aaltoon nähden, ja muutenkin osata melkeinpä 100 metriä ennen aallon tuloa lukea, onko se aalto oikeanlainen ja kannattaako siihen meloa vauhdit. Ja vaikka meloo, ei välttämättä ehdi meloa tarpeeksi pitkälle tai tarpeeksi kovaa vauhtia siihen mennessä kun aalto on jo kohdalla. Paljon epäonnistumisia jo tossa lukemisessa, melomisessa plus laudalle nousussa. Opettajasta oli mun mielestä aika paljon apua, enkä ois ekana päivänä kertaakaan päässy laudan päälle ilman hänen neuvojaan :-D Periaatteessa tästä eteenpäin tota pystyis ilman opettajaakin treenaamaan, mutta jos vauhtien melominen laudan päällä ei ota onnistuakseen, ope pystyy silti aina työntämään sut aaltoon. Sitä kautta sai mun mielestä ensikertalaisena helpotetusta ja onnistumisia sitten paljon enemmän. Opettaja sanoikin, että paljon kärsivällisyyttä toi laji vaatii, ja aikaa kannattaa kuluttaa pelkästään jo siihen, että istuu merellä laudan päällä ja opettelee sitä aaltojenlukua. Jokainen aalto on myös erilainen, millään ei ole samanlaista profiilia tai voimaa kuin edellisellä, joka tekee hommasta jälleen haastavampaa...   

Yks lempparikuva! Meidän porukka venyttelemässä opettajan johdolla

Oon niin onnellinen näistä kokemuksista, ja nä kuvat on myös huikea muisto koko reissusta ja ekasta surffikerrasta! Tulevia surffikertoja odotellessa <3

-Essi

Sintra - Palace of Pena

Kun Sintran keskustaa oltiin hetki kierretty, lähdettiin kiipeämään kohti ylhäällä kohoavaa Penan Palatsia, joka on rakennettu vuoren huipulle kuningasta varten 1800-luvulla. Palatsi oli kuninkaallisten käytössä n. vuoteen 1910 saakka, ja sisällä rakennuksissa aika on oikeastaan pysähtynyt tuolle aikakaudelle. Oltiin luettu muutama suositus tästä paikasta ennen sinne menoa, joten oli kiinnostavaa nähdä tämä satulinnamainen rakennelma ja sen ympäristö livenä :-) 

Oltiin siihen hetkeen mennessä kävelty jo monen monta kilometria, ja Penan tonteilla sitä kiertelyä olisi vielä paljon lisää edessä, joten hetken mietinnän jälkeen päätettin jäädä odottamaan bussia. Viidellä eurolla saatiin edestakainen bussilippu (turisti-hinta joo...), joka olikin ihan hyvä päätös :-D Matka huipulle oli nimittäin todella jyrkkää ja mutkittelevaa tietä, ja kilometrejä kertyi kuitenkin muutama.  

Penalle oli totta kai sisäänpääsymaksu, mutta nähtävää oli kyllä kaikkien eurojen edestä, jos vaan olisi ollut aikaa ja jaksamista kiertää. Alueella oli totta kai se itse kuninkaanpalatsi, jota mentiinkin ensin katsomaan sekä ulkoota että sisältä (ja maisemat!!!), ja sen jälkeen lähdettiin suunnistamaan ympärillä sijaitseviin puutarhoihin ja metsiin, joissa oli aivan uskomatonta kasvillisuutta todella tiheään. Siis ihan kuin olis ollut jossain satumetsässä. Google mulle sitten kertoikin, että tuolla alueella on yli 2000 kasvilajia... Siellä oli myös pieniä suihkulähteitä penkkeineen, ja lampia lintuineen. Siis kuvat puhukoon mun puolesta taas, ei mulla oo sanoja tälle paikalle :-D

Itse palatsi, joka oli siis todella iso...

Mieletöntä metsää vaikka kuinka paljon

Tuolta oli aivan uskomattomat näköalat alas kaupunkiin

Tuolta näkyi siis Lissaboniin (25km päässä) saakka!

Katsokaa nyt tätä?!!

Meiän lippa-jengi ;-)

Sisällä oli upeita huoneita toinen toisensa jälkeen, joissa jokaisessa oli mahtavia yksityiskohtia. Kaikissa oli myös selostus, mihin huonetta on aikanaan käytetty, esim. kuningattaren huone, palvelijan huone tai kuninkaan rakastajattarien valmistautumishuone jne :-) Teki kiertelystä huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Kylpyhuone upealla ammeella ;-)

Kuningattaren makuuhuoneesta

Katossa oli ihania, tarkkoja yksityiskohtia

Keittiö

Sintra on muuten Unescon maailmanperintökohde, huikea info jonka unohdin aiemmin mainita! :b Tuolla Penalla oli ihanan rauhallista, vaikka turisteja oli tietenkin katsomassa palatsia, oli ympäröivä metsä niin suuri, ettei siellä paljon kehenkään enää törmännyt. Saatiin kuunnella hiljaisuutta (tai siis toisiamme...) ja lintujen laulua.  

Erilaisia, jänniä puita löytyi joka puolelta kun vaan nosti katseen taivasta kohti

Black swan kertaa 2 x)

Tuolla ois ollu oikeesti tosi paljon nähtävää, ja kierrettiin vaan murto-osa kaikesta, mutta vähän alkoi jo väsy painamaan jaloissa ja myös nälkä kurnimaan vatsassa. Pidettiin siis hyvänä ideana bussimatkaa takaisin alas Sintran vanhaan kaupunkiin, etsiä sieltä joku edukas ruokapaikka. Niinhän me sitten tehtiinkin, ja hetken keskustassa pyörimisen ja ruoan jälkeen lähdettiin kiirehtimään bussiin, jolla päästiin takaisin Ericeiraan ja "kotiin" :-)

Siinä oli reippaasti aktiviteettia yhdelle päivälle! Seuraavana meillä oli vuorossa vielä reilu vuorokausi Ericeirassa, jonka kuvat oonkin jo teidän kanssa jakanut. Perjantaina suunnattiin sitten Lissaboniin, Portugalin pääkaupunkiin, jonka kauniista kaupungista pääsenkin kertomaan seuraavaksi!

-Essi