Tällä kertaa pidän lupaukseni ja teen postauksen ajallaan 8) Ajattelin kertoilla vielä hiukan sekailaisesti mun viime viikosta, asioista, joista en viitsi kokonaista postausta yksikseen tehdä.
Ja lopussa pari kuvaa mun viikonlopusta kuten lupasin :)
Ensin hehkutan Tangle Teezeria, hiusharjaa! Aikamoinen hittituote jo, Vappu mulle kyseisen tuotteen esitteli, jonka jälkeen innostuin omani ostamaan :) Kyse on siis "takkujenhoitoharjasta", joka ei revi tukkaa irti päästä harjattaessa. Selvittää oikeesti takut hyvin ainakin mun päästä verrattuna tavallisiin harjoihin. Harjoja saa ostettua melkeen mistä vain, marketeista ja monilta kampaamoilta. Hinta n. 15-17e.
Lisää täältä
Kampaajareissun jälkeen oltiin sovittu, että mennään vielä kahvittelemaan johonkin, ja seuraamme liittyi meidän toinen työkamu Maria. Käytiin loppupeleissä _taas_ Greenzissä salaateilla, jonka jälkeen kierreltiin vielä vähän kaupungilla. On kyllä ihana nähdä työkavereita muutenkin kuin työympäristössä, johon liittyy aina paljon kiirettä ja stressiä, ja joskus kuulumisia on vaikea ehtiä vaihtamaan!
Keskiviikkona olin tosiaan siellä fysioterapiassa tän mun selän kanssa. Koitan kertoa jutusta vaan pintapuolisesti, koska mun hermoille ei tee hyvää paneutua tähän keissiin sen syvemmin :D Ensinnäkin, yleensä en pidä olleenkaan fyssarilla käymisestä. Mun kaikki kokemukset on ollu negatiivisia, mutta tässä tilanteessa ajattelin posiviisesti ja odotin käyntiä paljon, koska tä sairaus tulee mulla olemaan aina, ja kaikki apu joka mun kipuja vois vähentää, otetaan vastaan!
Ensin hän kyseli mun vointia, ja kerroin rehellisesti tilanteen. Paljon on kipuja, oikeastaan koko ajan, välillä vaan kovempia ja välillä siedettävämpiä. Jo tässä vaiheessa tuli esille, etteivät "kemiamme" oikein kohdanneet, hänen oli vaikea ymmärtää että miksi mulla on kipuja (?!). Mun käyntiä edeltävä yö oli ollut todella vaikea enkä ollut nukkunut kuin pari hassua tuntia, ja hän koitti kysellä syytä tälle. En osannut sanoa mistä se johtui, edellinen päivä oli ollut ihan normaali työpäivä. Hän vaikutti epäuskoiselta, kun en osannut mitään syitä eritellä tilanteelle. Tämä taas sai mut vähän ärtyneeksi; ei hänellä ole mitään oikeuksia epäillä mun sanomisia.
Noh, tämän jutustelun jälkeen hän kyseli mun ammatinvalinnasta. Mun monivuotinen haaveeni on ollut poliisikoulu, mutta koska koulutus on kovin fyysinen, mitä suuremmalla todennäköisyydellä en kykene kouluun hakemaan/koulutusta suorittamaan. Sain aika tarkalleen kuukausi sitten tietää tästä mun sairaudesta, ja noin kolme viikkoa sitten tajusin lopullisesti, että mun haaveammatti on mennyttä. Koko tulevaisuus uusiksi mun päässä. En tiedä, miten ihmiset olettavat, että tähän pitäisi suhtautua, mutta itse ainakin tunnen tarvitsevani ns. suruaikaa tän työstämiseen. En todellakaan osaa vielä ajatella, mitä haluan tehdä. Ajatuksena on mennä Työvoimatoimistoon psykologille juttelemaan mun elämänmullistuksesta, kun siitä kykenen puhumaan itkemättä :) NO, tällä fyssarilla ei ollut minkäänlaista käsitystä mun tunnemyllerryksestä, ja siitä, miltä tällanen asia oikeesti tuntuu. Aivan uskomaton tilanne, oli tainnu empatiakyky tms jäädä kotiin siltä päivältä :D Sitten hän vaan naureskelee, ettei halua mun masentuvan ja jäävän Ikeaan töihin koko loppu elämäkseni. Hmm.... heh heh tosiaan, ja enpä kuule usko että näin tulee käymään. Ja väitän että jos hän vähänkään olisi halunnut uskoa musta hyvää, niin olisi nähnyt kyllä musta ulospäin jotain parempaa, esim. että haluan kuitenkin tavoitella elämässä jotain? Huoh, veti kyllä tunnelman aika kireeksi ja olin vissiin aika myrskynmerkkinä siellä :D Seuraavaa käyntiä odotellessa...
No, näitä vastaavia tilanteita riitti koko mun käynnin ajan. Katsottiin kuitenkin mun selkää ja hartioita, ja kaiken päivittelyn ja ihmettelyn jälkeen ("herraisä, voi kauhee, huhhuh, tässä on työsarkaa" jne, masentavaa eikö), jota fyssari mua katsoessaan suoritti, tehtiin mulle kuntoutusohjelma, jota teen nyt seuraavat kolme viikkoa ennen seuraavaa käyntiä. Koitetaan korjata lihasepätasapainoa ja joitain virheasentoja. "Kai nyt ymmärrät, että tä on aika rankkaa, sun pitää jaksaa tehdä näitä joka päivä"... Joo, voi apua, se ohjelma vie max 15min. Ihmiselle, joka on treenannu kolmisen vuotta elämässään n. 3-4 tuntia neljänä tai viitenä päivänä viikossa, ei toi kyllä kauheasti panosta vaadi :DDD Toivon, että mun ens käynti jää viimeiseksi hänellä. Toki käynnit on mulle ilmaisia, mutta saan lähetteen onneksi lähiaikoina OMT-fysioterapiaan, jonka taas mun vanhemmat on onneksi luvannu mulle maksaa.
OMT:llä on tuplasti pidempi koulutus alaan kuin tavallisella fyssarilla, ja lyhenne tulee sanoista Ortopedinen Manuaalinen Terapia. Se on suurin fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksia mm. lämpöhoitojen, manipulaatioiden ja aktiivisten harjoitteiden avulla. Joskus vuosia sitten olen käynyt yhden toisen vaivan kanssa OMT:llä, ja nykyisessä tilanteessa olin tätä vaihtoehtoa jo itsekin miettinyt, kunnes lääkärikin sitä mulle ehdotti :) Eli päätös oli selvä. Heillä on tuntemusta katsoa mun kehoa tarkemmin kuin tavallisella fyssarilla.
Sitä siis odotellessa!
Noniin, tulipa pintapuolista tekstiä.. heh :) En oo kovin hyvä siinä, näköjään. Nyt kuitenkin haluan kertoa mun lauantaista! Töiden jälkeen aloin valmistautua illanistujaisiin mun vanhan työkaverin luona! Meitä oli tulossa hänen luo vain pieni porukka, mä ja kaks mun nykyistäkin työkamua, ja sitten kaks meiltä jo lähtenyttä kamua :) Oli kyllä hauska ilta, grillailtiin ja syötiin hyvin, jauhettiin töistä ja kaikesta kaikesta muusta! Olin lopulta kahden aikaan kotona, kun sunnuntaina odottivat taas työt klo 10 :/ Eli baari jäi multa välistä. Kuvia ruoista tms. mulla ei ole, pari kuvaa vaan mun illan asusta ja pari kamukuvaa totta kai ;)
 |
| Läpästä lähti, että ilta meni tequilan merkeissä :D |
Nyt lähden viettämään mun vapaapäivää!
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3