Romeo+Julia

Heips taas!

Huoh, mun yö oli niin sekava. Tai sit kun vihdoin Nukkumatti löysi mun luo, ni nukuin ihan hyvin. Mut ennen tätä vaan kieriskelin ja pohdin mun elämää :D En tiedä onks jollain vastaavia kokemuksia, mut itelle tulee vaan ihan liian stressaantunut olo kun alkaa miettimään elämää liian tarkasti. 

Tä kaikki oikeestaan lähti siitä, et selailin eilen suosituimpien suomalaisten bloggaajien blogeja. Mua ei sinänsä kiinnosta heidän juttunsa, vaan halusin tsekkailla, että millä tyylillä he kirjoittavat. Ja tietenkin monella on todella kiva tyyli, joten kuvatkin oli plussaa. Plussaa, hetken. Kunnes aloin liikaa pohtimaan mun oman blogin merkitystä. Mitä mä pystyn ikinäkään lukijalle antamaan. Heillä on selkee linja siitä, että blogi on muotiblogi? Höysteenä joitain elämäntapahtumia seassa. Joillain on oikeesti todella vähän tekstiä seassa, postaus voi olla melkeinpä pelkkiä asukuvia. Jotka sitten ovat sitäkin kivempia. Vaatteet, ympäristö, kuvien laatu... Jep, eihän tällasella tavallisella tallaajalla oo mitään mahiksia samaan? Kuka musta ikinäkään ottais joka päivä asukuvat?! Mut toiseks, mä tykkään kertoilla tänne kaikkea. Mut sitten usein mietin, et kiinnostaako ketään? Tai onks tä liian sekavaa, ei oo mitään tiettyä "punaista lankaa", jota pitkin etenen? Kertoilen mun elämästä paljon, ja haaveista..? Mut ketä se kiinnostaa täs isossa maailmassa :D Tuttuja ehkä? Mut sitten taas mietin, että millä nä suositut bloggarit on edenny "huipulle"? Enkä tällä tarkoita sitä, että se ois mun haaveena!!! Mut kunhan pohdin, että mikä on se juttu, joka on saanut ihmiset just niitä blogeja seuraamaan. Ja sitte mietin, et miltä haluan mun blogini näyttävän ja kuulostavan :)

Ja, pohdiskelu sen kuin jatkui. Mietin, minkä kuvan annan itestäni. Nykymaailmassa ulkoiset paineet on kuitenkin aikamoiset. Sit tä pohdiskelu eteni syvälliseksi, mun elämään itsessään. Ainaiseen paineeseen siitä, mikä musta tulee "isona". Mikä se mun haaveammatti on. Tiesin sen jo vuosia, kunnes mulla todettu selkäsairaus hautas mun haaveet alle pari kuukautta sitten. On oikeesti ollut todella vaikea jaksaa uhrata ajatuksia tuolle ammatinvalinnalle. Ajattelin antaa itselleni talven aikaa, olla vaan ja välissä pohdiskella asiaa. Mahdollisesti käydä Työvoimatoimistossa juttelemassa mun tilanteesta. Ongelmaksi muodostuu totta kai a) mikä mua kiinnostaa, ja viel vaikeampi b) mitä työtä pystyn mun selän kanssa tekemään. Työn pitäis olla vaihtelevaa, päivän aikana jaksottain istumista, seisomista ja kävelyä. Ja ihanteellista ois, että itse pystyisin vaikuttamaan siihen, millä hetkellä mitäkin toimintoa voisin suorittaa :D Jep, kuulostaa todella mahdottomalta. Myös mun tän hetkinen työ Ikeassa on aivan väärä mulle. Seison kaikki päivät, ja joudun jatkuvasti nostelemaan painavia juttuja, mitä en todellakaan sais tehdä. Hienoa. Mut koita tässä sit hakea uutta työtä (sillä aikaa kun mietin tuota ammattia), työmarkkinat on aika huonot tällä hetkellä. Ja suurimpana ongelmana, jos työn saisin, alkaisinko heti latelemaan pöytään asioita, joita en sitten pysty työssäni suorittamaan?! :D Ikeassa kun mulla on vakituinen paikka, siellä mukaudutaan mun tilanteeseen. Tai koitetaan mukautua niin hyvin kuin se on mahdollista.

Tuntuu välillä ihan toivottomalta pattitilanteelta tä mun elämä. Miten ikinä pääsen etenemään? Oon mä nyt sinänsä ihan onnellinen ja koen et asiat on ihan hyvin, siis että mulla edes on työ, on koti, ihana poikaystävä, auto jne asioita. Mut tuntuu, että ympäristö, muut ihmiset tekee mulle sen ongelman. Luo ne paineet, että pitäis jo tietää mitä haluaa. Multa kuitenkin vedettiin matto jalkojen alta, ja pystyynnouseminen vie aikansa. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä, kuten olen jo monesti joutunut toteamaan... 

Lisäksi, niin karulta kuin se kuulostaakin, ei mua tuolla Ikeassa edes niin paljon kiinnostais olla. Kun olin henkisesti jo siinä toivossa, et kesän pääsykokeissa (joihin en lopulta edes pystynyt osallistumaan) oisin poliisikouluun päässyt. Koulutus ois alkanut marraskuussa. Mutta nyt kun kaikki meni uusiks, on vaikee löytää työmotivaatio uudestaan :D Ainakaan siis työhön, johon on jo kyllästynyt. Mun työkamut saa mut jaksamaan/jatkamaan siellä, mutta katsotaan nyt mihin päädyn. Se voi olla esim. pienempi muutos, kuten osastonvaihdos edessä, jota lääkärikin mulle suositteli. Pääsis tosta työn liiallisesta fyysisyydestä eroon... Mut tällä hetkellä tuntuu, et niinkin pieni muutos ois liikaa?? Johtuukohan siitä, et niin monta isoa muutosta tullut lähiaikoina, et haluais nyt kaiken muun olevan ennallaan, eikä muita muutoksia hetkeen, kiitos...

NONIIN! Tän ei tosiaan ollut tarkotus olla mikään masentava mietintä, vaan halusin jakaa mun päähän pinttyneitä mietteitä mm. elämästä ja tästä bloggailusta :D Tä blogi toimii myös mun terapeuttina, kun saan purkaa ajatuksiani tänne. Näistä asioista on myös tosi vaikea puhua kasvokkain ihmisten kanssa, joten joskus on jopa hauska kirjotella tänne mietteitään.. Uskon myös, että vasta haen paikkaani ja tyyliäni tässä bloggailussa! Oon tätä nyt vasta niin vähän aikaa tehnyt, että mun oma kuva, mitä haluan, ei oo viel täysin muodostunut :) Ajattelinkin lisäksi tehdä viel lähiaikoina postauksen, jossa muhun pääsee tutustumaan paremmin! Ekassa postauksessa kerroin jo joitain juttuja itestäni, mut tä toinen ois tarkempi kattaus mm. mun lempijutuista! Haluun kertoo, et oon oikeesti ihan positiivinen kaveri, vaikka tä postaus näköjään menee vähän synkäks, vaikka ei ollu tarkotus, heh :)

Teatterin asua! Rentoa, mut siistiä

Yhdet mun lempparikengät!

 Tän postauksen ihan alkuperäinen tarkoitus oli kertoa perjantaista, kun siellä teatterissa oltiin :) Esityksenä siis oli Romeo+Julia (todellakin + eikä &), pääosissa oli Turun Nuoren Teatterin näyttelijöitä! Oli todella hauskaa vaihtelua nähdä heidän esitystään ja taitojaan, aika raikas tuulahdus :) Todella hyvin vetivät, kolme oikein loistavaa suorittajaa sieltä erottui edukseen! Tykättiin kyllä, pari muutosta ois voinu ohjauksessa olla, mut tä ohjaaja ei ilmeisesti oo paljoa sitä hommaa vielä tehnyt, nuori kaveri ja näyttelee itsekin! Viime kesänä juuri oltiin katsomassa esitystä, jossa hän oli osassa :) Kokonaisuudessaan tykättiin kyllä, ja suosittelen!

<3

Teetä ja herkkukakkua teatterin väliajalla

Nonih! Oisko tässä tarpeeks tekstiä ja kuvaa tälle päivälle :DDD
Tänään vielä pitäis töihin mennä, ensin iltavuoro josta jään sitte vielä inventaarioon! Eli kotiinpääsy siinä klo 24.. Huh :) Mut sitten kaks vapaata, woppiduuu! 

Huomiseen!
-Esma