torstai 11. joulukuuta 2014

Asiaa arvoista

Hello taas muruset! Aika vähän tulee teille mitään kirjoteltua, elämässä ei tällä hetkellä tapahdu kovinkaan paljoa. Töissä juoksen tälläkin viikolla kuutena päivänä, ja sen lisäksi koitan vähän käydä urheilemassa oloa virkeämmäksi - eikä se rantakuntokaan yhtään haitaksi olisi. Tällä suklaansyönnillä mistään varsinaisesta kiinteytymisestä tuskin voidaan haaveilla, mutta jos ei ainakaan painoa pääsis tulemaan lisää tässä parin kuukauden aikana :-D Pimeät, sateiset päivät, ja eri aikataulut Aapon kanssa ovat tehneet sen, että kamerakin on hyllyllä pölyttymässä. Ei asukuvia, ei maisemakuvailua... Toki joulunaikana vois käydä kuvailemassa vaikka jokirantaa ja tuomiokirkolla, mutta ainaisen sateen takia ei sekään inspaa... Vain pitkät yöunet ovat asia, josta en nyt luopuisi :-)

Pari viikkoa sitten tuli mieleen yks aihe, josta voisin muun materiaalin puutteessa kirjottaa. Kuten ehkä tiedätte, oon ainut lapsi. Monille se varmasti tarkoittaa hemmoteltua kakaraa, joka haluaa aina oman tahtonsa läpi. Läheisten ihmisten kanssa ehkä jossain määrin oonkin sellanen, mutta todella harvojen, enkä omasta mielestäni niin kärjistettynä kun vois kuvitella. Mut on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä, ja se on mun mielestä yks elämän tärkeitä taitoja, joita moni ei välttämättä enää "hallitse". Jotenki tollanen tuntuu olevan häviävä luonnonvara, jos näin voi sanoa.

Kunnioitus ilmenee omassa elämässä mm. siten, etten halua nolata toista julkisesti tai toisten (vieraiden) ihmisten läsnäollessa, enkä kauheasti muutenkaan. Pyrin myös aina olemaan ajoissa sovituissa tapaamisissa, näin kunnioitan ihmistä kenet tapaan. Ja ylipäätään elämä vaan rullaa helpommin tässä hektisessä yhteiskunnassa, jos sovitusta pidetään kiinni. Totta kai hyvien kavereiden kanssa homma on vähän rennompaa, läppää toisesta tai itsestä voi heittää eri tavalla, ja jos huomaa joku kerta myöhästyvänsä sovitusta lounasmeetistä, voi vaan laittaa viestin tyyliin "tuunkin vasta 10min päästä". 

Nykyään tuntuu, että ihmiset yrittää olla hauskempia ns. nolaamalla/pilkkaamalla toisia myös vieraiden ihmisten seurassa, saada jotain hyväksyntää muilta olemalla "hauska tyyppi"? Ainakaan ystävälle ei mun mielestä niin kuulu tehdä. Enkä ylipäätään pidä hauskana ihmistä, joka tahallaan tekee itsestään muka-hauskan toisen kustannuksella. Toinen asia on myöhästely. Nykyään on ok olla joka paikasta myöhässä? Länsimaalaisesta aikataulutetusta elämästä siirrytty aasialaiseen "sitten kun ehtii" -tyyliin..? Ennemmin tuntuu, että ajoissa olemista jollain tasolla halveksutaan ja naureskellaan. Vai onko se vaan kateutta siitä, että joku onnistuu aikatauluttamaan elämänsä paremmin, jottei hirveää kiirettä paikasta toiseen ehdi tulla? Jollain tasolla oon ollut hämmentynyt havaitsemistani ilmiöistä.

Jokainen on kasvatettu eri tavalla, kaikilla on omat arvot, hyvät sekä huonot, joten ei ole tarkoitus kritisoida tällaisia asioita. Joskus vaan ihmetyttää, mihin tä maailma on menossa joidenkin juttujen suhteen :-D Monissa asioissa tuntuu olevan paljon kilpailua ihan kavereidenkin kesken, joten auttaako mollaaminen nostamaan itseä jalustalla korkeammalle vai? Muutenkin olen huomannut, että jotku tutut puhuvat itsestä ja omista suorituksistaan pullistellen ja kovasti itseä kehuen. Suomalaiset nöyristelevät vieraiden läsnäollessa, mutta sisimmässä ajatellaan usein toisin, ja tutuille se kehdataan myös ilmoittaa ääneen. Toki elämässä saavuttaa asioita paremmalla todennäköisyydellä jos uskoo itseensä, mutta eipä kaverille välttämättä tarvisi "kaupitella" itseään, kun ei itse eikä kaveri siitä mitään saa... Olen ylpeä jokaisen kaverini onnistumisista, mulle se on itsestäänselvyys iloita toisen puolesta, joten ei kenenkään tarvis turhaan kuluttaa energiaa kehuskelemalla omia saavutuksiaan ainakaan meikäläiselle :-)

Ehkä oon liian konservatiivinen edelleen tietyissä asioissa, ja saa nähdä tuunko itse ikinä menestymään missään ;-) Toivotaan kuitenkin niin heheh.

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3