Tyhjiö

Aloin taas vaihteeksi pohtimaan mun elämää yön pimeinä tunteina. Siis onhan sitä mielettömän onnellinen, kaikki asiat on oikeasti hyvin, mutta silti mun sisässä on joku tyhjiö. Osa tyhjiöstä on varmasti johtunut lentopallosta, kun ei oo vakituista harrastusta, urheilua johon sais myös purettua energioita ja jossain määrin turhautumista erinäisiin asioihin :-D Lisäksi joukkueurheiluun liittyy aina se joukkue, ne muut ihmiset, joita mun ympärillä ei enää niin aktiivisesti ole. 

Oon kuitenkin vähän päässyt pois tuosta lentopallotyhjiöstä, ja tietenkin osa tytöistä mun elämässä nyt muutenkin pyörii. Oon alkanut vähän innostua taas muista urheilumuodoista, en tietenkään samoissa määrin, mutta niin että pari kertaa viikossa jaksaa jotain touhuta. On muuten mahtavaa tuntea jotain lihaksia piiitkän tauon jälkeen, miten jalat menee maitohapoille uidessa, tai kuinka salilla tuntuman saa just oikeaan lihakseen, salin jälkeisestä aamusta puhumattakaan :-D

En malta kuitenkaan odottaa kevättä. Ekaa kertaa pariin vuoteen aion pyrkiä opiskelemaan, ja siihen liittyvät asiat on mun mielessä pyörineet ihan jatkuvasti viimeiset vuodet, nyt ehkä vielä enemmän. En vieläkään ole ihan varma koulutuksesta, mutta jotain hajua alkaa olla... vähintään siitä mihin en ainakaan halua :'D Viime yönä kuitenkin valaistuin siinä asiassa, että tä koulupaikka taitaa olla mun tyhjiö just nyt. Oon ollut jo pidempään tosi ahdistunut siitä, ettei mun elämällä oo sitä suuntaa, jonka toivoisin sillä olevan. Oon kaivannut uutta haastetta (vaikka se myös pelottaa, ja paljon!!) ja uusia ihmisiä, uutta ympäristöä ja niin, sitä suuntaa elämälle.

Toiveissa on todellakin jäädä Turkuun, vaikka tänne onkin vaikea päästä moniin kouluihin. Oon ihastunut Turkuun uudestaan viime vuosina, enkä mielelläni lähtisi täältä, vaikka se vois olla avartava kokemus. Eniten kuitenkin pelottaa se, etten ekalla yrittämällä haluamani kouluun pääse, joka on valitettavan todennäköistä. Viime talvi meni ihan reisille, mun selkätilanne oli tosi huono ja pää aivan sekaisin kaikesta siihen liittyvästä, en saanu itestäni mitään irti. Pikku talviuni vissiin, en edes pahemmin muista tosta ajasta mitään?? Kunnon koomakuukaudet. Nyt kun oon täysin valmis aloittamaan uuden, jännittävän luvun mun elämässä, en tiedä miten kestän, jos epäonnistun. En jaksais enää yhtä lisävuotta töissä (ainakaan samassa), se on jo niin nähty x) 

Mulla on ylipäätään hukassa kaikki opiskeluun liittyvä. Ns. lukutekniikasta ei oo varmaan mitään käryä - oon muutenkin ollut vähän huono oppimaan paineen alla. Kirjoittaminen tällaisen hölynpölyn lisäksi on myös hukassa, miten osaan vastata hyvällä äidinkielellä järjestelmällisesti kysymyksiin... Soveltaa oppimaani tietoa tarpeeksi hyvin, edes lukiossa sitä ei kovin paljoa vaadittu, joten "taidot" ovat ruosteessa ja pahasti. En myöskään osaa arvioida mun keskittymiskykyä nyt kun en sitä ole pitkiin aikoihin harjoittanut yhtään - sekin on ollut mun heikkous. Toivotaan että tahdonvoimalla saan paljon aikaiseksi heh... Pelottaa vähintäänkin noi asiat todella paljon, ja jos vaan mahdollista, niin valmennuskurssi taitaa olla paikallaan mun tilanteessa. 

Pienenä panoksena, no öö ammatin saamisen sivussa, pidän sitä, että viime kuukausina meidän keskustelu mahdollisesta tulevasta koirasta on taas ollut kiivasta. Parempi tilanne kuitenkin olis, jos molemmat saatais opiskelupaikat Turusta ja olis varma ympäristö mihin ottaa tuo hauva. Vihdoin parin vuoden keskustelujen jälkeen, rotu taitaa olla jo kohtuullisen selvillä, joka sentään auttaa alkuun tätä prosessia :'D Noita haukkuja ei vaan joka kaupungissa kasvateta, joten päätökset tarvis tehdä ajoissa jotta omamme saamme... Vielä ei kuitenkaan olla mitään päätöksiä tehty, ja voi olla että tilanne venyy vielä 1,5 vuotta eteenpäin... Jotenkin mulla on myös sellanen kutina, että tuo koira täyttäis jonkun tyhjiön. Siitä sais harrastuskaverin koska vaan, ja myös ystävän piiitkäksi aikaa! Vaikka nyt pelottaa ja mietityttää kaikki, oon varma että kun koira meille joskus tulee, pohdin että miksei tehty tätä aikaisemmin :-D

Nyt ihanaa keskiviikon jatkoa ruudun toiselle puolen! Pohdiskelut purettu jollain tasolla järkeväksi tekstiksi, joten nyt nousen sohvannurkasta muihin puuhiin ;)

-Essi