Reissusuunnitelmia

Nyt on mustaa valkoisella, nimittäin kolme ulkomaan reissua lopputalvelle! Tämä tyttö ei meinaa pysyä pöksyissään, mutta työmotivaatiota ainakin on, että löytyis sit elämiseenkin rahaa haha!

Kaks jo ostettua reissua ovat tammikuun puolessa välissä neljän yön setti Puolan Gdanskiin, kaupunkiloma arjen keskelle mielettömällä tyttöporukalla, ja toinen on maaliskuussa mun talvilomaviikolla toteutuva Madeiran matka perheen ja Aapon kanssa! Kolmanteen matkaan sain siinä suhteessa varmistuksen eilen, että mun pyytämässä 18 päivän palkattomassa lomassa on nyt esimiehen nimi alla. Suunnitelmana on lähteä tammikuun lopussa moikkaamaan Aasiassa reissavaa kaveria... Matkakohde ja sen suurempi suunnitelma vielä auki, mutta eiköhän tässä nyt pian ala tapahtumaan, kun vapaa on kerta varmistettu!! 

Pari kuvaa Thaimaasta vuodelta nakki ja papu :-) Laatukin sen mukaista

Oon jokaisesta reissusta täysin eri tavalla innoissani. Kaupunkilomat osaa olla tosi hienoja ja mielenkiintoisia, ja isolla porukalla matkanteko on tietenkin aina erilaista, siellä varmasti sattuu ja tapahtuu x) Plussaa on, että lennot on Turusta, ja paikanpäällä meitä pitäis odottaa aika hulppea asunto keskustassa jokinäköalalla. Koko reissu irtos edulliseen hintaan, kuten Gdanskiin ilmeisesti aina. 

Aasian reissusta nyt tulee tietenkin ihan mieletön. Indonesia on mun unelmakohde (monen muun rinnalla), sääli vaan ettei kahdessa ja puolessa viikossa sitä maata läpi koluta. Enintään Sumatralle vois olla mahis mennä? Taitaa jäädä muu Indonesia myöhemmälle elämälle, ainakin on jotain mitä odottaa. Upeita maita ja kohteita siellä on kuitenkin toinen toisensa perään, joten tuskin joudun pahasti pettymään? ;) Tässä reissussa on jännitysmomenttia astetta enemmän, kyllähän noissa Aasian maissa reissailu on aina vähän eri homma, asiat ei hoidu samalla tavalla kun Euroopassa. Lentomatka yksin noin kauas jännittää todella paljon, onneks oon viime vuosina jo useamman kerran lentäny yksin. Pädi vaan täyteen leffoja tai sarjoja... Sääli kun Netflix ei toimi ulkomailla ;) Myös selän takia toi koneessa istuminen stressaa valmiiksi, ja pulitankin ennemmin muutaman pennosen lisää että saisin alle 20h lennot per suunta, tai edes yhdellä vaihdolla. Katsotaan toteutuuko, kaikkiin maihin ei pääse vain kahdella lennolla, tarvii olla kaks vaihtoa eli kolme lentoa... Myös rokotuksia täytyy ottaa iso liuta, mulla on moni menossa vanhaksi. Lisäksi muutenkin noissa maissa saa helposti vähintään jonkun sortin vatsataudin, joten lääkearsenaali mukaan...  En mielellään tuhlais lomaani sairasteluun, varsinkaan missään sairaalassa tai muussa.. siellä ei toi hoito ole ihan samalla tasolla kuin täällä päin :) Lento kotiin päin vessassa jumittaen ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta. Kaks blondia teillä tuntemattomilla, toisella puolella maapalloa, hmm saas nähdä mitä tulee. Äiti ainakin panikoi siihen malliin, että katsotaan kahlitseeko hän mun kotisohvaan vielä ennen lähtöä! Kuulutan täällä sitten yhden kappaleen vapaita, edestakaisia lentolippuja heheh.

Hmm, kuulostaako Madeira kovin laimealta ton Aasian jälkeen..? No, en usko, kun matkan aika koittaa niin oon taas täysin valmis reissuun! Aasiasta palattuani ehdin hiukan vaja kuukauden puurtamaan taas töissä, joten rento reissu turvalliseen Eurooppaan tulee ihan mukavaan saumaan just ennen synttäreitä. Ja vielä palkallista lomaa, ah! Vanhempien kanssa on tietty erilaista matkustaa, mutten olekaan heidän kanssa reissussa ollut öö neljään vuoteen???? Ja huikeinta tietty on, että Aapo pääsee mukaan. Yritän saada Aapon mukaan ainakin surffikurssille, sekä varmaan autonvuokrausta ja vähän patikointiakin tiedossa. Varmasti kiva viikko tulossa.

Keväälle ois vielä matka Lappiinkin suunniteilla, mökki on jo varattu Leviltä maaliskuun loppuun. Lentistyttöjen kanssa lähdetään pidennetyksi viikonlopuksi vähän laskemaan ja bailaamaan, kruunaa kyllä tän talven! Tili tulee näyttämään pyöreää nollaa tai jopa miinusta tän kaiken jälkeen, mutta ainakin oon miljoona kokemusta rikkaampi. Nyt koitan painaa töissä niin monta tuntia viikossa kuin Ikealla on mulle tarjota, toki muutamia vapaapäiviä pakko pitää että selkäkin kestää menossa mukana. Marraskuusta tulee pitkä, pimeä ja tuskainen, mutta tunnelin päässä on valoa - sitä ihanaa, lämmintä aurinkoa ja vähän niitä palmujakin <3

-Essi  

Tyhjiö

Aloin taas vaihteeksi pohtimaan mun elämää yön pimeinä tunteina. Siis onhan sitä mielettömän onnellinen, kaikki asiat on oikeasti hyvin, mutta silti mun sisässä on joku tyhjiö. Osa tyhjiöstä on varmasti johtunut lentopallosta, kun ei oo vakituista harrastusta, urheilua johon sais myös purettua energioita ja jossain määrin turhautumista erinäisiin asioihin :-D Lisäksi joukkueurheiluun liittyy aina se joukkue, ne muut ihmiset, joita mun ympärillä ei enää niin aktiivisesti ole. 

Oon kuitenkin vähän päässyt pois tuosta lentopallotyhjiöstä, ja tietenkin osa tytöistä mun elämässä nyt muutenkin pyörii. Oon alkanut vähän innostua taas muista urheilumuodoista, en tietenkään samoissa määrin, mutta niin että pari kertaa viikossa jaksaa jotain touhuta. On muuten mahtavaa tuntea jotain lihaksia piiitkän tauon jälkeen, miten jalat menee maitohapoille uidessa, tai kuinka salilla tuntuman saa just oikeaan lihakseen, salin jälkeisestä aamusta puhumattakaan :-D

En malta kuitenkaan odottaa kevättä. Ekaa kertaa pariin vuoteen aion pyrkiä opiskelemaan, ja siihen liittyvät asiat on mun mielessä pyörineet ihan jatkuvasti viimeiset vuodet, nyt ehkä vielä enemmän. En vieläkään ole ihan varma koulutuksesta, mutta jotain hajua alkaa olla... vähintään siitä mihin en ainakaan halua :'D Viime yönä kuitenkin valaistuin siinä asiassa, että tä koulupaikka taitaa olla mun tyhjiö just nyt. Oon ollut jo pidempään tosi ahdistunut siitä, ettei mun elämällä oo sitä suuntaa, jonka toivoisin sillä olevan. Oon kaivannut uutta haastetta (vaikka se myös pelottaa, ja paljon!!) ja uusia ihmisiä, uutta ympäristöä ja niin, sitä suuntaa elämälle.

Toiveissa on todellakin jäädä Turkuun, vaikka tänne onkin vaikea päästä moniin kouluihin. Oon ihastunut Turkuun uudestaan viime vuosina, enkä mielelläni lähtisi täältä, vaikka se vois olla avartava kokemus. Eniten kuitenkin pelottaa se, etten ekalla yrittämällä haluamani kouluun pääse, joka on valitettavan todennäköistä. Viime talvi meni ihan reisille, mun selkätilanne oli tosi huono ja pää aivan sekaisin kaikesta siihen liittyvästä, en saanu itestäni mitään irti. Pikku talviuni vissiin, en edes pahemmin muista tosta ajasta mitään?? Kunnon koomakuukaudet. Nyt kun oon täysin valmis aloittamaan uuden, jännittävän luvun mun elämässä, en tiedä miten kestän, jos epäonnistun. En jaksais enää yhtä lisävuotta töissä (ainakaan samassa), se on jo niin nähty x) 

Mulla on ylipäätään hukassa kaikki opiskeluun liittyvä. Ns. lukutekniikasta ei oo varmaan mitään käryä - oon muutenkin ollut vähän huono oppimaan paineen alla. Kirjoittaminen tällaisen hölynpölyn lisäksi on myös hukassa, miten osaan vastata hyvällä äidinkielellä järjestelmällisesti kysymyksiin... Soveltaa oppimaani tietoa tarpeeksi hyvin, edes lukiossa sitä ei kovin paljoa vaadittu, joten "taidot" ovat ruosteessa ja pahasti. En myöskään osaa arvioida mun keskittymiskykyä nyt kun en sitä ole pitkiin aikoihin harjoittanut yhtään - sekin on ollut mun heikkous. Toivotaan että tahdonvoimalla saan paljon aikaiseksi heh... Pelottaa vähintäänkin noi asiat todella paljon, ja jos vaan mahdollista, niin valmennuskurssi taitaa olla paikallaan mun tilanteessa. 

Pienenä panoksena, no öö ammatin saamisen sivussa, pidän sitä, että viime kuukausina meidän keskustelu mahdollisesta tulevasta koirasta on taas ollut kiivasta. Parempi tilanne kuitenkin olis, jos molemmat saatais opiskelupaikat Turusta ja olis varma ympäristö mihin ottaa tuo hauva. Vihdoin parin vuoden keskustelujen jälkeen, rotu taitaa olla jo kohtuullisen selvillä, joka sentään auttaa alkuun tätä prosessia :'D Noita haukkuja ei vaan joka kaupungissa kasvateta, joten päätökset tarvis tehdä ajoissa jotta omamme saamme... Vielä ei kuitenkaan olla mitään päätöksiä tehty, ja voi olla että tilanne venyy vielä 1,5 vuotta eteenpäin... Jotenkin mulla on myös sellanen kutina, että tuo koira täyttäis jonkun tyhjiön. Siitä sais harrastuskaverin koska vaan, ja myös ystävän piiitkäksi aikaa! Vaikka nyt pelottaa ja mietityttää kaikki, oon varma että kun koira meille joskus tulee, pohdin että miksei tehty tätä aikaisemmin :-D

Nyt ihanaa keskiviikon jatkoa ruudun toiselle puolen! Pohdiskelut purettu jollain tasolla järkeväksi tekstiksi, joten nyt nousen sohvannurkasta muihin puuhiin ;)

-Essi

Kolmenkympin villakangastakki

Yep, takki kolmellakympillä, ja vielä villakankainen sellainen. Näitä on nyt ainaki blogeissa näkynyt yhdellä sun toisella, heh... Itse tein kompromissin, kun löysin mun ihanan mustan trenssini (KLIK!), joten päätin tinkiä uuden villakangastakin ostossa. Niinpä löysin tämän ihanuuden tuohon hintaan - not a bad deal at all! Noi laatikkomalliset isohkot takit on nyt niin kivoja! 

Joku muistaa varmaan mun viininpunaisen villakangastakin (KLIK!) alkukeväältä? Sen, jonka H&M:n alesta 18 eurolla ostin.. Tykkään siitä ihan hirveesti, ja sitä tulikin pidettyä ahkerasti varsin lämpöisen lopputalven takia... Nyt mulla oli hakusessa tuon kauluksettoman version kaveriksi leveillä kauluksilla varustettu harmaa ja vähän pidempi takki! Ihan varma en ollut, haluanko meleeratun vaiko tasavärisen, mutta tuo hinta ratkaisi mun pulman heti..! Em. rinnalla tämä taitaa olla ens kuun käytetyin takki, ellei paukkupakkaset tee ennenaikaisesti tuloaan.

Muuten aika yksinkertaisilla vaatteilla on tämä syksy menty. Ja tullaan talvikin menemään... Samat peruspaidat ja -neuleet tulee näkymään päällä kerta toisensa jälkeen, ei talvella oo sellanen olo, että jaksais panostaa mihinkään erityiseen. Vähän eri materiaaleja, mutta yksinkertaiset muodot, ja värit maanläheisiä. Harmaa on kyllä vienyt mun sydämen - kaikissa eri sävyissä! Mustaan oon koittanut totutella, tässäkin puin mustat sukkahousut mustan hameen kaveriksi. Ennen en ois ikinä tehnyt näin :-D Miettikää... Tuo harmaa pidempi neule on muuten ihan lemppari!! Käy kaikkiin asuihin ja on täydellisen pehmeä.

Takki: H&M / neule: Lindex / raitapaita: BikBok / hame: H&M /
sukkarit: H&M / kengät: Nike AirMaxThea (Stadium) / laukku: äitin vanha

Kauhea ahdistus kun kuvissakin näkyy keskellä päivää toi harmaus?! Siis päivä ei valkene kunnolla ollenkaan, ja varsinkin nyt kun kaivoin tähän tekstiin ton toisen linkin aiemmista postauksesta ja näin niitä ihania alkukevään kuvia... Voi jumpe, mieletön auringonpaiste ja kirkas ilma... Buu, en tykkää tästä tulevasta talvesta jos se aikoo olla yhtä synkkä kuin edeltäjänsä.

Ja käääk yks juttu vielä, en malta odottaa... toivon, että pian saan kertoa teille kivoja uutisia! Jännittää, enkä uskalla vielä kellekään puhua mitään. Muuten tuntuu, ettei kivat asiat tapahdukaan x) Pakko kuitenkin vähän hypettää... Sormet nyt ristissäää... 

Terkuin
Essi

Vielä yhdet ruskakuvat

Voipi olla, että ootte jo totaalisen kyllästyneitä mun ruskahuumailuun, mutta tässä ois nyt vielä kerran yks kuvapläjäys syysmaisemaa! Mun piti viimisten kuvien jälkeen käydä vielä kerran kuvaamassa tota ruskaa kun puol Turkua oli keltaisten lehtien peitossa, ja ois ollu kiva saada vertailua miten äkkiä se tilanne muuttuu. Mutta sit oli jotenkin niin huonoja säitä siihen väliin kun ois ollut vapaapäivä, että näillä ny mennään!  

Lokakuun alku:

Ekoista kuvista viikko eteenpäin:

Vastapainona tälle kaikelle voin kertoa, että viikonloppuna meillä töissä vietellään jo joulua :D Eli tonttulakit päässä painellaan menemään ja joulupukkikin vierailee talossa, muutama joululaulu tuli tänään kuultua sekä lisäksi ite maistatan asiakkaille meidän glögiä ja pipareita. Voitte vaan miettiä tota epätodellista tunnelmaa ja sitä joulun tuoksua, jonka glögi saa aikaan... Niin, ja joulutuotteet meille tuli myyntiin siis jo syyskuun puolvälissä! Ja joulu "rakennettiin" tavarataloon ihan kunnolla viikkoa myöhemmin, syyskuun puolella sekin siis. Että yli kolme kuukautta yhteensä pitää kestää tätä hössötystä. Vaikka joulusta ihan tykkäänkin, mulle riittäis hyvin se yks kuukausi! x)

Nyt ihanaa viikonloppua kaikille!

-Essi

Selkäkuulumisia ja urheilujuttuja

Ajattelin tänään kirjoitella vähän kuulumisia selän ja urheilun saralla. Mulla on siis takana aika haastavat puoltoista vuotta, jona aikana oon taistellut mun selkää vastaan arkisissa asioissa kuten työssäkäyminen ja kotiaskareet. Urheilusta ei oikeastaan ole edes haaveiltu, siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Tylsiä keskivartalojumppia tai kävelylenkkejä ei mun mielestä voida urheiluksi luokitella. 

Lopulta yli vuosi sitten sain diagnoosiksi välilevyrappeuman (diskusdegeneraatio), jossa siis selkänikamien välissä oleva pehmeä massa, välilevy, rapistuu olemattomaksi kuivaksi kasaksi. Kuten uskoa saattaa, tämä aiheuttaa aikamoisia kipuja selkään, kun nikamat teoreettisesti hankaavat toisiinsa. Luonnollisestihan tätä rappeumaa tapahtuu kaikille, mutta magneettikuvien perusteella siinä vois olla keskiverto 65-vuotias silloisen 22-vuotiaan tilalla, lääkärin sanoin. Oletuksena on jokin perinnöllinen syy, eikä siis mitään itseaiheutettua. No eihän se hyvä ole, ja kivut sen jo kertoi ettei kaikki ole kohdallaan. Selkää ei korjatuksi saa, vaan ainut tavoite on pitää tilanne ennallaan, etteivät tuhoutuneen kaksi välilevyä saisi ainakaan yhtään ystävää muista välilevyistä :-D Ja tietenkin saada kivut kontrolliin. Puolentoista vuoden joka päiväisten kipujen jälkeen voin sanoa, ettei helpotusta ole vielä löytynyt. Maybe some day...

Ennen tätä kaikkea olin harrastanut urheilua koko elämäni, lentopalloa n. viimeiset kymmenen vuotta. Sen lopettaminen oli mulle todella vaikea paikka, en usko että se olisi kellekään helppoa tilanteessa, jossa lääkäri sanoo että nyt et siihen palloon enää koske. Okei, tuolloin tilanne oli niin paha, etten edes omasta tahdostani olisi pystynyt pelaamaan, enkä pystyisi itse asiassa vieläkään. Se oli ainut helpotus. Kivut menee kuitenkin hieman jaksoittain, pääasiassa ne on koko ajan yhtä kovia lukuunottamatta joitain viikkoja välissä. Kesällä oli myös ehkä jopa kuukauden ajan parempi jakso, lomalla kun sai puuhailla mitä tykkäs eikä työ ollut selkää rasittamassa. 

Joukkueurheilua harrastaneena sai todeta, miten vaikeaa voi olla lähteä yksin vaikkapa salille. Okei, oon mä elämässäni käynyt yksin salilla lukemattomia kertoja, mutta mulla on ollut päämäärä, jota kohti oon treenannut. Milloin se on ollut lentopallo, milloin poliisikoulun pääsykokeet. Mitä salilla edes kuuluu tehdä, jos ei niitä opittuja juttuja; kyykky, rinnalleveto, penkki jne?! :-D Siis istunko jossain laitteessa jalkaa heilutellen? En koe sen olevan oma juttuni... 

Läpi viime talven mua hoitava lääkäri kyseli, oonko löytänyt uuden harrastuksen. Taisi olla huolissaan mun mielenterveydestä... x) Ensinnäkin, miljoona asiaa multa kiellettiin urheiluun liittyen, ihan kuin muutenkaan olisi kovin helppoa keksiä uusi harrastus. En saisi oikeastaan lenkkeillä, salillakin tehdä vaan tiettyjä juttuja, ei hyppyjä, tärähdyksiä, kiertoja, nostoja jne. Ainoastaan hallittuja juttuja. HUOH! 
  

Kiitos kuuman kesän, innostuin vähän uimisesta Samppiksessa. Vesijuoksemassa kävin jopa yksin. Vaikka uinnin sanotaan olevan hyväksi selälle, ei mun tilanteessa saa kipuihin kylläkään helpotusta. Joskus pidemmän uinti- tai vesijuoksupätkän jälkeen kipu oli ehkä jopa kovempi kuin aloittaessa. Siinä ei tule selälle sellaista liikettä, jota se kaipaa. Mutta tekemisen ilosta silti uin aina tilaisuuden tullen, onhan se nyt kiva saada edes jotain urheilua tehtyä. 

Tiistaina ilokseni löysin itseni taas Impivaarasta polskimasta, ja nyt onkin tavoitteena kerran viikossa käydä siellä vähän uimassa ja vesijuoksemassa. Eipä tuo nyt mitään lempparipuuhaa oo, hemmetin kylmä aina ensin - ja tämä auringonpalvojahan inhoaa kylmää... On silti huippua ylittää itsensä! Ja kun on seuraa, kaikki menee vaivattomammin eikä ajatukset oo niissä negatiivisissa asioissa.  

Keskiviikkona innostuttiin myös Aapon kanssa lähtemään Urheilupuistoon lenkkikamat päällä. Hölkkäiltiin yhdessä ns. Karikon lenkki kaksi kertaa, jonka lisäksi verestelin vanhoja muistoja mäkivetojen merkeissä, kun en uskaltanut Apin seurana enempää juosta (pohdin ettei mäkivedoissa tule niin suurta tärähdystä selkään). Siellä on myös niitä ihania punttislaitteita, joilla saa kehonpainolla tehtyä mm. käsilihaksia, niin punttailtiin sielläkin pariin otteeseen. Ilma oli eilen jo tosi kylmä, mittari näytti jotain kolmea astetta plussaa, joten kurkut karheina suunnattiin n. 45 minuutin setin jälkeen kotia kohti. Jotenkin tuli silti hyvä mieli kun sai jotain tehtyä, vaikka ei noi juoksuhommat mun juttu olekaan :D 

Muutenkin ois tarkoitus taistella syysmasennusta vastaan mm. raahautumalla salille ainakin kerran viikossa. Ongelmana on se, etten halua mitään jäsenyyttä mihinkään, vaan varsinkin tässä mun tilanteessa haluan hoitaa asiat kertamaksulla tai kymppikerran kortilla. Niitä salejahan ei kovin montaa löydy, joten vanha kunnon Kupittaa saa toimia reenipaikkana näin alkuun. Onneksi seuraakin on ilmaantunut kuvioihin, joten ei tarvis sielläkään käydä yksin. Onhan se ihan eri tilanne, kun ollaan sovittu jokin ajankohta - ei sitä tule peruttua vaikka kuinka kotisohva kiinnostais enemmän. Sinne sitten mennään, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina hehe ;)

Fyssarilla en oo nyt kevään jälkeen käynyt kertaakaan. Vaihtelevalla menestyksellä oon tehnyt edelleen samoja treenijuttuja, joita oon sieltä silloin saanutkin. Joskus jumppapallolla, joskus ilman. Syviä vatsalihaksia sekä pakaroita. En näe noilla jutuilla olevan kauheasti vaikutusta, toki se pakka täytyy pitää kasassa, mutta eipä noi mun tilannetta parantaneet ole, vaikka kuka olis väittänyt mitä, ja kuinka paljon tahansa oisin rehkinyt. Edelleen odottelen "täydellisen fyssarin löytämistä", joka jaksais ehkä ennemmin keskittyä niihin ongelmakohtiin mun selässä, joille voi tehdä jotain. Koska eihän ne ongelmat tohon alaselkään rajoitu. Musta tuntuu, että turha yrittää mahdotonta, vaan keskittyisin ennemmin niihin asioihin, joihin oikeasti pystyy vaikuttamaan. Pari fyssariehdokasta mulla on edelleen korvan takana (kiitos vinkeistä!), ehkä talven pimeinä aikoina saan raahattua peppuni taas jonkun uuden tyypin eteen, jos saisin uutta näkökulmaa asioihin. On vaan mielettömän raskasta käydä mun hullun pitkä stoori läpi aina uudelleen seuraavan ja taas seuraavan ihmisen kanssa. Katsotaan mitä tulee! Hengissä edelleen porskutetaan eteenpäin, sehän nyt on pääasia ;-)

-Essi

Bunkkereilla

Ihanaa sunnuntaita! Tällä likalla on vapaapäivä, eikä edes krapulaa kun lauantai-ilta tuli vietettyä kotisoffalla leffan ääressä ;-) Tänään pääsen taas ilokseni katsomaan ihanien kamujen lentopallopeliä Raisioon, sekä kiikutan mun vanhoja vaatteita ympäri kaupunkia :'D

Yks päivä siis päätin, että seuraavana vapaapäivänäni kerään kaapeista lähes kaiken viimeisen vuoden aikana käyttämättömäksi jääneen materian ja vien kirppikselle, kun sopivanhintaisen pöydän löydän. No, siellä oli niin superkivoja yksilöitä, osa käyttämättömiä tai oikeasti max kolme kertaa käytettyjä, että laitoin parhaita Facebookiin myyntiin (ihan vaan omaan profiiliini), ja kaikki vietiin melkein käsistä! Lisäksi vein kaksi kassillista muita vanhempia vaatteitani töihin, ja pari työkaveria osti kasat vaatteita tyttärilleen - ne rätit muuten vietiin kirjaimellisesti käsistä :-D Aapon mielestä taitaa olla käsittämätöntä että voi omistaa vaatteita, joita ei ole kertaakaan käyttänyt, mutta ongelma on se, että mun tyyli muuttuu kokoajan, eikä vaan tuu mitään silkkipaitoja tai muitakaan siistejä toppeja laitettua edes baariin tai teatteriin päälle? Ei vaan tunnu omalta, varsinkaan jos kuosi ei ole just in :-D Parempi siis myydä parempiin koteihin, ja niitä onneks löytyi! Eikä mulla yleensä jää käyttämättömäksi mitään vaatteita, nämäkin oli kaapissa odotelleet jo pari vuotta haha! 

Omasta mielestäni myin kaiken tosi edullisesti, mutta oon silti saanut jo kivasti taskurahaa ja oikeastaan kuitannut tällä sivubisneksellä tammikuussa tulevan lomanpätkän Puolaan haha! Enkä ole siis vielä päässyt sinne kirppiksellekään saakka... Odottelen, jos tulisi joku tarjous yhdelle kirpparille, en haluais että tavaroista menee ainakaan provikkaa. Onhan tä työlästä, mutta intoudun silti aina siitä hetkellisestä puuhastelusta tietyn prokkiksen parissa! 

Sitten vähän lisää tekstiä vaatteiden maailmasta. Nimittäin liittyen näihin viikko sitten otettuihin, kivoihin asukuviin Itäharjulta. Tä paikka on aivan upea, varsinkin nyt syksyllä! Kunnon huuma, aurinko oli vielä just laskemassa niin saatiin kultaista valoakin pilvipeitteen raosta. 

Olin keväästä saakka pohtinut tollaisen pitkän trenssin ostoa. Mua oikeastaan kauhistuttaa sana trenssi, sillä mulla tulee siitä väkisin mieleen beige, pepun päälle yltävä semipiukka, kahdessa rivissä ruskeita nappeja oleva takki. Aivan liian klassinen mun makuun... No joka tapauksessa, näitä vastaavia olin H&M:llä nähnyt, mutten jotenkaan uskaltanut ostaa. Beige ois tällasessa pitkässä takissa ollut jopa todella kiva väri, mutta se H&M:n takki oli jotenkin kauhean ohutkin. Nyt syksyllä törmäsin onneksi BikBokissa tähän takkiin, jossa on sisällä vuorikin, joten menee helposti vielä näillä keleillä!! Värinä musta mietitytti ensin, mutta uskalsin sen lopulta ostaa, sillä enhän mä paljon muuta mustaa kuitenkaan omista. Huiveilla ja eri kengillä tätä saa elävöitettyä aika kivasti. 

Lisäksi päällä oli superhauska, Lindexiltä löytämäni tummanharmaa paita. Ihastuin jo kesällä kaikkiin saumattomiin vaatteisiin, ja yks sellainen toppi mulla jo onkin ( KLIK! ). Tämä paita on kohtalaisen paksu, villaa sisältävä yksilö, joten se on myös yllättävän lämmin päällä! Malli on just sellainen mistä nyt tykkään, ja tuo saumattomuus on todella kiva yksityiskohta jos voi sanoa asiasta, jota ei ole?! :-D Niin, ja laukku on se Tallinnasta ostamani kohtalolaukku. Love it :)

Joo-o, paljon tekstiä, vähän asiaa, mutta olin innoissani näistä kuvista ja vaatteistani! Ainiin, tukastakin on napsastu kuolleet latvat vege, näyttää taas terveiltä ja ihanan tasaisilta. Nyt lähden viemään muutamaa paitaa yhdelle kamuselle, kuullaan taas ;-)

-Essi

Syyskuulumisia

Huii kun aika juoksee taas nopeaan... Kirjottelu on jäänyt, kun ruska on ulkosalla niin mahtava, että töiden ohella oon koittanut käydä muutamat kerrat kuvailemassa sitä! Muutenkin meinaa vähän joku syysmasennus painaa päälle, kun pimeä tulee ihan liian aikaisin illalla... Ei tee mieli liikkua sohvalta suuntaan eikä toiseen :D Just sanoin Aapolle, että kestäisin talven ja kylmyyden ihan hyvin, jos vaan valoisaa aikaa ois yhtä paljon kun kesälläkin!! 

Mulla on muutenkin kauhea dilemma tän blogin pitämisen kanssa, iltaisin eli silloin kun pitäis mennä jo nukkumaan, mun pää on täynnä ajatuksia jotka haluaisin pukea sanoiksi, ja muutenkin postausideoita pursuilee joka puolelta :'D Pääsen helposti kirjoittamisen flow -tilaan just iltaisin, silloin kun ei varsinaisesti olis aikaa kirjottaa. Ja vaikka tekisin joitain muistiinpanoja seuraavaa päivää silmällä pitäen, en saa mielestäni tarpeeks hyvää tekstiä aikaiseksi silloin edes niiden avulla! Ärrrrsyttää! Siks jauhan nytkin vaan satunnaisia kuulumisia enkä mitään asiaa haha!  

Yleisesti aika normaalissa arjessa on menny viimiset viikot, töitä riittäis melkeinpä joka päivälle, vaikka tunneissa koitetaankin säästää ja päivät ovat lyhyempiä. On se silti rankkaa, ennemmin tekis muutaman pidemmän päivän ja pitäis enemmän vapaaita kun ravais joka päivä tuolla sinisessä kuutiossa... Koitan elää säästökuurilla nyt muutaman kuukauden - joulu ja UV luultavasti vähän horjuttavat projektia :D Ja Hullut Päivät, jossa on tarvitsemiani perus kosmetiikkajuttuja ja mm. kovalevy, jonka ostoa olen taas vältellyt.. Parit reissusuunnitelmat on taas vireillä, sekä pari muutakin säästökohdetta. Hmm, mistäköhän tempasen rahat kaikkeen mihin tahtoisin! Ikuisuusongelma?  

Sellaista ruudun tälle puolelle, koitan ehtiä pian kirjoittelemaan niistä aiheista, joista on jo pidempään ollut tarkoitus! Parit kuvat myös odottelemassa julkaisuaan :-) Onko siellä muita syysväsymyksen kourissa kamppailevia jo tässä vaiheessa lokakuuta?! 

-Essi

Uskomaton ruska

Ja kunnon kuvapläjäystä taas heheh... Olin tossa yks päivä kuvailemassa ruskan aikaansaamaa muutosta - kaikissa puissa väri ei ollut vielä radikaalisti punertunut, mutta mites tä villiviini?! Tä on ylipäätään jo kesällä niin hieno kasvaessaan tossa kallioilla pitkän matkaa, ja varsinkin nyt syksyllä... Siis aivan upea väri, ja mun onnekseni aurinkokin paistoi melkein kirkkaalta taivaalta, kuviin tuli kivasti kontrastia :-) En muuten ollut ainut tuolla kamerani kanssa!

Ihanaa lokakuun alkua kaikille, tämä tyttö vetäsee nyt lasagnea masuunsa ja suuntaa sitten töihin!

-Essi