Ekana mulla tulee mieleen lisääntyminen. Elämän tarkoitus ja päämäärä on "tuottaa" jälkeläisiä, ainakin perinteisessä mielessä. Enää se ei kuitenkaan ole niin itsestäänselvyys, vaan yhä enemmän tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät halua ollenkaan lapsia. Ja maapallon kantokykykin on rajallinen... Entä muu hyöty? Maapallon sietokykyä tosiaan koetellaan, joten nyt niitä älykköjä tänne maailmaan kiitos, jotka keksis miten meidän pieni planeettamme pysyy hengissä, haha. Ei vaan, mutta siis jos tätä elämää täällä pystyy kehittämään erinäisillä keksinnöillä, niin onhan se kaikille arvokasta. Se ei kuitenkaan voi olla elämän tarkoitus.
Koska tätä arvoitusta ei ole kukaan pystynyt ratkaisemaan, pitää mun mielestä palata takaisin alkuun, ja miettiä vain sitä omaa elämää. Koska harva meistä pystyy yhteiskuntalle mitenkään erityisesti olla hyödyksi, on elämää pakko ajatella itsekkäämmästä näkökulmasta. Enkä tarkoita sitä, etten jaksa kierrättää koska siitä ei ole hyötyä minulle itselleni, tai en ikinä käytä julkisia liikenneyhteyksiä/pyörää vaan yksityisautoilen ympäri vuoden.
Mitä sitä siis omalta elämältään toivoo? Mitkä ovat ne oman elämän pääpointit, tärkeimmät asiat, joista voi olla onnellinen vielä kuolinvuoteellaankin. Mikä tekee onnelliseksi?
www.flickr.com |
Mulle onni ei ainakaan ole ura. Mä haluan kyllä ehdottomasti ammatin (jota mulla ei vielä ole), mutta mukavan sellaisen, työn, josta nautin edes joka toinen päivä :-D Hyvä palkka on aina plussaa, mutta mulle ei ole tärkeintä painaa duunia kellon ympäri joka päivä, jotta saisin hyvän neton kuun viimeinen päivä tililleni. Mun mielestä onni ei ole sitä, että 40 vuotta painaa uraa jossain firmassa, eikä ehdi esim. nähdä lasten kasvavan, tai vaikka matkustella (myös keskituloisesta perheestä oleva minä oon matkustanut vähintään kerran vuodessa). Miellyttävä työ, josta nautin, kuulostaa mun korvaan paljon paremmalta. Säännölliset työajat ja lomat ovat totta kai lisäonnea ;)
Onni taitaa olla mulle aika paljon ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyvä asia. Jos ajattelen mun nykyistä elämää, ystävät, Aapo ja perhe tekevät mut onnelliseksi huonoimpinakin hetkinä. Kun taas ajattelen mun tulevaa elämää, elämää vaikkapa 20 vuoden kuluttua, samat asiat ovat varmasti mulle vieläkin tärkeämpiä. Sanan perhe merkitykseen sisältyy jo varmasti omia lapsia, jotka tulevat olemaan mulle kaikki kaikessa (vaikka vielä moneen vuoteen ei olekaan lasten aika :'D). Silti haluan pitää parisuhteen hyvänä, sekä omistaa ystäviä, joiden avulla arjesta pääsee joskus irti ja kenen kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Rakastan matkustelua, shoppailua, kesää, hyviä tv-sarjoja jne, mutta eihän nä asiat olis mitään ilman niitä lemppari-ihmisiä elämässä. Ketä jaksaa aina vaan iloita asioista, jos ei ole ketään, kenen kanssa jakaa ne asiat? :-D Mulla on ainakin (ehkä liiankin) suuri tarve purkaa mun olot sanoiksi, hurrata hyviä alelöytöjä parhaalle kamulle tai jännittää yhdessä poikaystävän kanssa sitä uutta sarjaa Netflixistä kotisohvalla. Jos taas töissä on huono päivä, haluan kertoa sen v*tutuksen kerralla ulos, jonka jälkeen päivä voi jatkua hyvänä ;) Todellisuudessa en pura näitä oloja kovinkaan monelle, tai ylipäätään näytä mun tunteita kovinkaan avoimesti. Jostain syystä suojelen mun "yksityisyyttä" eli ajatuksia aika tarkkaan, ja harvaan luotan sataprosenttisesti.
www.lifehack.org |
Mä oon onnellinen siis arjen pienistä asioista, hyvistä sarjoista illalla kotisohvalla, vapaapäivän shoppailuista, auringosta, pienistä matkoista tai muusta ekstrasta, kun kaiken saa kokea tärkeiden ihmisten kanssa! Onni on pieniä asioita, kun sen vaan jaksais muistaa. Aina ei kannata haaveilla jostain suuremmasta tai stressata tulevaa, hetkessä eläminen ja arkiset asiat ovat sitä oikeaa onnea :-)
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3