Käytöstavat, kiitos!

Hellurei! Paljon on juttuja, mistä oon ajatellut lähiaikoina kirjoitella, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi :-D Joskus on huonompi kirjoituskausi menossa ja teksti on jatkuvasti itseäni epätyydyttävää, joten sillon yleensä skippaan suosiolla kirjoitteluhommat ja tyydyn pääasiassa kuvapainotteisempiin postauksiin.

Ilma ei nyt varsinaisesti oo tällä viikolla ollut kovin inspiroiva, joten ei oo pahemmin tullut kuvailtua, mutta enpä ole tekstiäkään saanut aikaiseksi.. Yhdet hellekelien asukuvat tuolla arkistoissa vielä odottaa julkaisuaan, ja pian tän säämasennuksen keskellä vois olla hyvä sauma saattaa ne julki haha! Yritän tänään kuitenkin saada ajatuksiani sanoiksi tähän näytölle, ja naputella yhdestä aiheesta joka on pyörinyt mielen päällä enemmän ja vähemmän.

Mä oon mun työssä jatkuvasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, lasten, nuorien aikuisten, ja varmaan eniten keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten kanssa. Myös muulla tavalla erilaisia ihmisiä käy Ikeassa - siellä siis näkee joka sortin hiihtäjää halvempien hintojen perässä. Sehän nyt on ihan ymmärrettävää, ja yleisesti mulla ei oo mitään eri tyylisiä ihmisiä ja persoonia kohtaan. Se on vaan rikkaus :) "Be curious not judgmental" sopii tähänkin paremmin kuin hyvin, kaikilta voi oppia jotain jos suhtautuminen on avoimen vastaanottava ja aidosti kiinnostunut, eikä tuomitseva. Okei, voisin tästäkin jauhaa ikuisuuden, koska aihe on mulle tärkeä jos näin voi sanoa, mutta säästän teidät nyt tällä kertaa x) Tästä tulee muutenkin liian pitkä teksti..

Mä oon nyt ollut Ikeassa yli 3 vuotta töissä, ja sinä aikana on tullut yleisesti opittua elämästä todella paljon. Sellaista oppia, jota ei koulun penkillä saa vaan se täytyy itse kokea. Tietoviisautta multa puuttuu paljon, ja sitä olenkin jatkossa halukas saamaan lisää, mutta "elämänkoulun paras koulu" vai mites se mahtava sanonta meneekään ;-) Käytännönasioita ja maalaisjärkeä tullut päähän roppakaupalla, handlaa stressaavatkin tilanteet ja osaa entistä paremmin ottaa muut huomioon.

No joka tapauksessa, meillä käy todella paljon vanhuksia asiakkaana ja olen heidän kanssaan päivittäin tekemisissä. Mulla ei itselläni ole ollut läheisiä isovanhempia, joten varsinaista "kokemusta" ei tästä sukupolvesta ole. Vielä about pari vuotta sitten mulla kuitenkin oli kunnioitus vanhempia rouvia ja herroja kohtaan - he ovat kuitenkin nähneet elämää paljon meikäläistä kauemmin, olot ovat olleet todella erilaiset jo meidän ikäisten vanhempien kohdalla saatika isovanhempien. Elämä on koulinut joitain rankalla kädellä, mutta siinä sitä edelleen porskutetaan.

Tossa työssä on se kurja puoli, että kun Ikeassa kaikki on niin edullista, ei asiakkaiden tarvitse kohdella työntekijää juuri minään. Hänkin on vain halpa väline asiakkaan ja tuotteen välillä. Pahinta kohtelua saa nimenomaan näiltä vanhemmilta ihmisiltä, mutta asia ei oo kuitenkaan niin mustavalkoinen. Ikäihmisiä on kahdenlaisia; on niitä, joille elämä on mahdollisesti ollut mieluinen, on säilynyt suhteellisen terveenä, varmaan lapsenlapsia tai lapsenlapsenlapsia jaloissa viihdyttämässä ja vilkastamassa muuten tylsää arkea, ja he ehkä hyväksyvät mahdollisen n. kymmenen vuoden sisällä tapahtuvan poisnukkumisen. Toinen lajityyppi ovat ne lievästi katkeroituneet ihmiset, joita varmaan sairaudet ovat tuljutelleet tai puoliso/muu läheinen on nukkunut pois, ja arki on samaa puulta maistuvaa kuraa.. Pian kuolo jo korjaa, eikä ehkä olla tyytyväisiä menneeseen elämään. 

Ensin mainittu ryhmä on yleensä niitä maailman kilteimpiä mammoja, jotka hymyileväisesti ja ystävällisesti pyytävät sulta apua ja kiittävät aina kauniisti silmiin katsoen, tai pappoja jotka edelleen jaksavat heittää vitsiä nuorenkin likan kanssa, eivät mitenkään pidä vähempiarvoisena. Toinen porukka on niitä tylyjä, itseään korkeammassa arvossa pitäviä vanhuksia, jotka eivät katso kertaakaan päin, eivät moikkaa tai sano kiitosta, heittävät kolikot pöytään vaikka käsi odottaisi rahoja siinä sentin päässä, eivätkä muutenkaan osaa kommunikoida normaalisti ihmisten kanssa. Tämä ryhmä on usein myös niitä jauhajia, jotka väittävät nykynuorten olevan sitä ja tätä, "niin typeriä nuoria vailla ymmärrystä mistään", tai "eivät osaa edes käytöstapoja" plaaplaa tiedätte varmaan. Listaa vois jatkaa loputtomiin, tuo asennevamma koskee myös meidän ulkomaalaistaustaisia työntekijöitäkin jne.. HUOH.

No viikon sisällä mulla paloi kaks kertaa ihan käpy (onneksi työajan ulkopuolella siis haha!) käytöstapoihin liittyen. Ensin olin siellä uudella fyssarilla n. kaks viikkoa takaperin, joka sijaitsee siis Turunmaan sairaalassa. Siellä käy pääasiassa ikäihmisiä potilaina, ja kun saavuin ilmottautumispisteelle, siinä oli yks nainen tiskillä ennen mua. Luonnollisesti jäin taakse odottamaan, ja pian paikalle tuli hieman ikääntyneempi herra, joka ei ilmeisesti nähnyt (halunnut nähdä) nuorta naista (minä) jonossa, vaan kiilasi mun eteen samaan aikaan kun tiskillä asioinut nainen sai hommansa hoidettua, eli herra sujuvasti siis ohitti mut. Sanoin reippaaseen ääneen että "anteeksi, taisin kyllä olla ennen teitä", ja kaveri vaan vilkaisee olan yli ja alkaa hoitamaan asiaansa tiskillä. Noin. Eihän mulla mikään kiire ollut, mutta ihan periaatteen takia pistää niin vihaksi :-D Teki mieli vielä kommentoida siinä vaiheessa jotain, kun hän luukulta lähti ja tuli mun vuoro, mutta en sitten kehdannu tai edes keksinyt mitään nasevaa sanottavaa hahah! Joo, oon kamala.. 

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Samalla viikolla olin Anttilassa hakemassa hiuslakkaa jne kauneusjuttuja, ja mennessäni kassajonoon, oli mun edessä nainen jonkun astiasetin kanssa, josta puuttui viivakoodi/hinnasta oli epäselvyyttä. Siinä sitten myyjä soitteli joka puolelle ja tilannetta pällisteli useampikin työntekijä. Seisoin kärsivällisenä ja odotin omaa vuoroani, kunnes noin kymmenen minuutin odotuksen jälkeen mun sivulta mua lähestyi nainen joku paita tai muu vaate sylissään. Hitaasti hän tuli mun viereen, ja hivuttautui muutamia senttejä mun etupuolelle niin, että hänen oikea olkapäänsä oli just mun vasemman olkapään edessä. Heti mulle tuli mieleeni yllä mainittu ohittelutapaus, mutta en vetänyt mitään johtopäätöksiä vaan päätin katsoa miten tilanne edistyy. Seisoimme varmaan 3-5 minuuttia kyseisessä asetelmassa (mulla jonotusaikaa tässä kohtaa takana noin vartti), ja kun edessä asioinut nainen sai kipponsa ja kuppinsa vihdoin maksettua, tämä vanhempi nainen vaatteensa kanssa todellakin marssi kassalle ennen mua. Siinä sitten taas sama lausahdus kehiin kuin edelliselläkin kerralla, mutta astetta tiukempaan sävyyn, koska viimeksi oikeus ei käynyt toteen. Rouva kääntyi suu auki kommenttini jälkeen, ja totesi "aha", ilman mitään pahoittelun murusta edes äänensävyssä. Totesin takaisin vaan, että "juu, taisin aika monta minuuttia ennen sua kuitenkin olla tässä jonossa" x) Ja pääsin kuin pääsinkin ennen häntä maksamaan, mutta ihan uskomatonta käytöstä! Jos tollasta käy vahingossa että kiilaat johonkin väliin huomaamattas, niin siinä yleensä hämillään tulee sanottua vähintäänkin sori kun huomaa erehdyksen. Ei nuorempi ihminen oo sen alempiarvoisempi kuin elämääkään nähnyt rouva, tai tuskin rouvalla edes niin kova kiire on että ois syytä ohitella..?

Nämä edellä mainitut tilanteet ja lukuisat, lukuisat työssäni kokemat tapahtumat ovat kyllä muuttaneet mun käsitystä. Asiakkaina ainakin ystävällisimpiä mun makuun ovat nuoret aikuiset, jotka ovat itse tehneet vastaavaa duunia kuin siinä itse tekee. Jotenkin siinä ymmärrys kohtaa. Ehkä vanhemmat eivät ole eläneet sellaista aikakautta jossa toisille on ollut tapana arkipäiväisissä tilanteissa olla ystävällinen, jos ihminen on vieras? Enkä tarkoita mitään turhanpäivistä liehittelyä, mutta perusjutut..! Onko asiat vaan hoidettu kylmäkiskoisesti esim. kaupassa, ja niitä paremmassa asemassa olevia on liehitelty ja käsitelty arvostavammin?? Äänensävyllä saa paljon aikaiseksi, ja edes se moi ja kiitos ovat kuitenkin tärkeitä asioita! Mihin elämän varrelle ne käytöstavat ovat jääneet..

Että sellanen avautuminen..! Ja jos joku tuntee piston sydämessään, niin moikkaa ens kerralla iloisesti kassalla ja muistaa sanoa kiitos ;) Ainakin jos tulee Ikeaan hehehh..! Pienillä asioilla voi saada toiselle hyvän mielen.

-Essi