Elämän välietappeja

Vitsit mikä harmaus täällä Turussa taas vallitsee! Lumet sulaa vauhdilla kun mittari näyttää plussaa - toki kevään odotus on jo kova, joten eihän tuo sinällään haittaa. Tuollainen sumusää vois silti väistyä auringon tieltä..! 

Kaipuu aurinkoon on kyllä kova. Lapsena vietettiin aina viikko-kaksi ulkomailla, joko silloin kun syksy alkoi saapua Suomeen, tai sitten talven kylmimpänä kautena. Nykyään siihen ei samanlaista mahdollisuutta ole, mutta matkakuume jyskyttää jatkuvasti mun takaraivossa :-D Aikuisena matkustamiseen liittyy sellainen plussa, että matkakohteen saa valita itse, kuten myös aktiviteetit kohteessa! Tämä houkuttaa mua reissaamaan entistä enemmän.. 

Usein mahdollisuudet ovat aika rajalliset - jos lomaa on vain viikko, sen haluaa käyttää rentoutumiseen tai muuhun nautiskeluun. Ei tee mieli matkata toiselle puolelle maapalloa, koska matkustamiseen menisi jo puolet lomasta. Ja jos arki Suomessa jatkuu kyseisen viikon jälkeen, sitä toivoo levännyttä oloa elämysten lisäksi. Tällöin kohteen on oltava Euroopan sisällä, mutta sekös harmittaa. Mun haaveet nimittäin ovat jossain paljon kauempana. Onhan tä Eurooppa jo aika nähty, hienoja paikkoja toki on vieläkin missä ei oo ehtinyt vierailla, mutta kyllä nuo kaukomaat vetävät meikäläistä puoleensa.

Intia / Indonesia, sekä Australia ovat listani kärjessä. Etelä-Amerikassa on tullut käytyä, joskin siitä on hieman aikaa. Sinne suuntaan on kuitenkin edelleen kutsumus - joskus vielä pitäis päästä näkemään sitäkin kolkkaa maailmasta. Jenkkeihin mulla ei tällä hetkellä oo mikään hirveä hinku, mutta sekin täytyy saada kokea! Sinne sais kyllä kohtuu edullisia lentoja, joten voipi olla että ennen kalleimpia kohteita tulee siellä kaikesta huolimatta käytyä.. Täytyy katsoa ketä mun matkaseurana ikinä onkaan, ja mitkä hänen intressinsä ovat ;-) 

Toiveena on päästä ens talvena reissuun. Mulla ei minkäänlaista suunnitelmaa vielä ole, ei töiden puolesta, ei matkaseuran, eikä kohteen. Budjettiakaan en liioin oo miettinyt, mutta hinku reissaamaan on koko tämän talven ollut huima. Haluun päästä kokemaan asioita, joita jatkossa (kylläkin toivottu) koulupaikka varmasti rajoittaa. Aika juoksee niin hurjaa vauhtia, ja joskus tulee pelko etten kaikkea toivomaani ehdi tässä elämässä kokea :-D

Alkutalvesta mun ajatukset oli vaan haaveita. Olin henkisesti liian poikki toteuttaakseni mitään pohdintojani - kaupassakäyntikin tuotti joskus tuskaa. Tuntui, että henkinen rasitus vei mun fyysisetkin voimat, ja koitinkin pitää menot ja meiningit rajallisina, jotta ehdin levätä tarpeeksi. Keväänodotuksen myötä oon saanut kuitenkin iloja ja energiaa takaisin! 

Mun urheilut on jääny kuntoutusjumppia lukuunottamatta kokonaan maaliskuun jälkeen. Kipujen kanssa ei ollut mitään inspistä lähteä salille testailemaan mihin kykenen ja mihin en. Jatkuvasti tekemistä varjosti myös pelko. Jos koitankin tehdä jotain, ja se tuottaa mulle vielä kovemmat kivut. Haluaisin kuitenkin taas päästä urheilun iloihin kiinni, kiputila kun on n. kuukauden verran ollut "tasaisempi" (lukuunottamatta viimeistä viikkoa, mutta mitä pienistä). Ei tuu varmasti olemaan helppoa, senkään takia että puol elämää joukkueurheilua harrastaneena on aika eri lähteä yksin salille ilman "päämäärää". Monilla päämäärä on parempi ulkonäkö, mä taas tiedän etten mun fyysisillä rajotteilla pysty unelmavartaloani saavuttamaan, ainakaan lähivuosina. On vaikeaa muokata tuota mielikuvaa ei-niin-mun-silmää-miellyttäväksi, ja tehdä sen mihin kykenee. Aikaisemmin päämäärä on ollut tulla paremmaksi lentopalloilijaksi. Kehittää ominaisuuksia, ja niitä lihaksia, joita lajissa tarvii. Ponnistusvoima, lyöntikovuus, nopeus, kestävyys. 

On muutettava ajattelua salitreenistä siinäkin mielessä, että ennen painot ovat olleet kovempaa luokkaa, toistot taas vähäisiä. Mielenkiintoista testata pienemmillä painoilla pidempiä sarjoja, miltä se tuntuu. Varmaan koskaan tehnyt punttiksella vastaavaa :-D
Täytyy myös jaksaa alottaa aika varovasti nuo liikkumiset.. Ei se kunto oo samalla tasolla kuin ennen. Cross trainer taitaa olla sopiva kestävyyden nostattaja mulle salitreenin lomassa, siinä liike on tarpeeksi pehmeää. Keväällä haluaisin silti käydä juoksemassa lenkin. Minä joka oon vihannut lenkkeilyä pienen ikäni, odotan tuota hetkeä kuin lapsi (tai minä itse) karkkipäivää x) Täysvaimennetut lenkkarit ja pehmeä maasto, eiköhän parista kilometristä selviydytä :-) Alan ehkä kyllästymään pelkoon kivusta?

Miten tä viikko meneekin haaveillessa. Taidan tässä just asettaa itselleni jotain tavotteita lähitulevaisuudelle, ehkä tä on sitä. :-) Se on hassua, miten tulee kirjoittamaan ihan eri juttua eri aiheesta, ja pian huomaakin kirjoittaneensa ajatusten syövereistä jotain syvällisempää. Ei kai se huonokaan ole, vaikka viime postauskin oli aika lailla samantyylistä settiä. Joskus tuntuu että unohdan ihmisten lukevan tätä.. luulen kirjoittavani henkilökohtaista päiväkirjaa tms x) Kai tästäkin joku voi silti jotain saada itselleen, hope so :-)

Viikonloppuna lupaan palata kevyemmän kirjoituksen kera ;-)
-Essi