Viimeistä viedään

Helmikuu - mikä ihana, tynkä kuukausi. Tänään on jo viimeinen päivä, ja huomenna ollaan maaliskuussa! Se alkaa olla mulle jo aika kevätkuukausi, sillä mun synttärit on maaliskuun lopulla, ja lapsena muistan lumien sulaneen silloin vähintäänkin loskaksi. Tänä vuonna ei tietenkään samaa tunnetta saa, mutta tuskin ainakaan kylmempään päin enää mennään :-)

Pahoittelut mun hiljaiselosta täällä blogin puolella. Oon koittanut "hamstrata" lisää vuoroja töistä tälle ja ens kuulle, toiveissa saada säästettyä vähän rahaa pian koittavaan Levin reissuun, sekä siihen kevään Tukholma -visiittiin! Saa nähdä miten selkä kestää, koitan vaan pitää huolen ettei liian montaa työpäivää tulis putkeen. Lisäksi päätin jättää vaatteeni kirpparille vielä extra-viikoksi myyntiin, joten sekin vie jonkin verran aikaa päivistäni. Ihmiset sotkee jo tunnissa loosin ihan hyrskyn myrskyn, joten siellä sais kyllä ravata useamman kerran päivässä, jos haluais maksimaalisen tuoton siitä :-D Eipä siihen mahista kuitenkaan oo, joten näillä mennään!

Halusin tulla pikapostaamaan (taas) yhden fiilispohjaisen setin vielä tän kuun puolella. Napsisin tänään muutaman kuvan kotosalla, joten ainakin ne nyt laitan jakoon!

Kävin eilen pikapikaa töiden jälkeen meidän tavaratalon puolella, ja sain kauan toivomani tabletit ruokapöydälle! Noi on jotenki niin kivat, ja meillä on keittiössä myös kukkien koristeruukut samaa matskua, joten sopivat kivasti yhteen! Kuvasin tuossa sivussa mun aamupalankin, joka näyttää lähes samalta kuin aina ennenki :-D Lisäksi olin koko työpäivän ajan nähnyt asiakkailla näitä hortensioita, joten olihan sellainenkin sitten pakko saada piristämään kotia! x)

Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa kummitätiä, ja sain lainaan pari kirjaa! Jos vaikka saisin kaivettua aikaa jostain ja sais sen ihanan lukuboogien taas päälle! Ei oo mulle ennestään tuttuja kirjoja, mutta lukutoukkakummini osas näitä suositella :-D

Uusia löydöksiä! Kummastakin oon kuullut hyvää, joten pitihän ne saada itelleni kunnon testiin. Kuivashampoo on aika vakiovaruste omassa "meikkipussukassa"! Kauan oon halunnu käyttööni myös suolasuihkeen. Mun tukka on tosi liukasta ja sileetä sorttia, ja sähköistyy talvella tosi inhottavasti. Jo kassalla myyjä sanoi mulle ton olevan tosi tehokasta, ihan pari suihkaisua riittää "jähmettämään" tukkaa, tekemään sen kitkaisemmaksi. Toimii! Mulla on varsinkin otsatukan kanssa ollut muotoiluongelmia sen liukkauden takia, ja tä on poistanut ongelmat :-))) Kyseinen suihke lähti mukaan Stockalta, toki hieman suolaiseen 18e hintaan.

Tässä minä tänään kameran takana! Pikku kierosilmä :-) Ens viikolla pääsen muuten käsittelyyn tukkani kanssa, saa nähdä mitä tulee!! Iiks ;-)

Nyt alkaa valmistautuminen teatteriin! Ihanaa viikonloppua kaikille!
-Essi
 

Pätkiä päivistäni

Heissan! Päätin tulla vierailemaan täällä pikapikaa muutaman kuvan kera! Okei, aika ykstoikkoisia sellaisia, mutta jotain sentään puhelimen kätköistä viime viikolta :-)

1. Mie vaaan! Päällä uus aevan ihana farkkuliivi! :-) Tukka sellaisella puolnutturalla, joka on muuten osottautunut aika käteväksi kampaukseksi. Hiukset on ikäänkuin auki, mutta sähköisyyttä tai takkuja ei esiinny päivän päätteeksi läheskään niin paljon kuin normaalisti! Suoraan edestä tukka toki näyttää lähinnä ohuelta hiirenhännältä, mutta livenä näky on kivempi ;-) En malta muuten odottaa mun tukan "värjäysprojektia"!
2. Hullaantuja on hullantunut vuorostaan teehen. Illan teehetki - päivän kohokohta :-D Keskimmäinen vadelma-vanilja uusin bongaus Stockalta. 
3. Koirakuume puskee edelleen päälle, mutta kyseinen vastuu jännittää edelleen liikaa. Aapo lähetti yks päivä tän kuvan mulle :-) Niin totta tuo teksti!
4. Viikko sitten illallista kakkosperheeni kesken.

Anteeks! En voinu vastustaa. Kyseinen kamunen oli meillä taas kylässä pari yötä. Olin puoltoista päivää kotosalla jonkun vatsataudin poikasen kourissa, ja karvakamu piti mulle seuraa! Joten tylsyyteen, kuvia kertyi muutama x) Eläinkuvat ja eläimet ylipäätään on vaan ylihellyyttäviä mun mielestä! Viimeinen kuva nauratti niin paljon :-D Yritin kirjottaa postausta, mutta eihän siitä mitään meinannu tulla, kun hän nojas nukkuessaan mun käteen painollaan niin, että jos oisin kättä yhtään siirtäny ni hän ois tipahtanu sylistä kokonaan!

Olympialaisia on tullut jonkin verran seurattua, mutta en voi sille mitään että inhoan jääkiekkoa. En vaan kestä katsoa kyseistä lajia. Syitä on useita, enkä nyt viitsi lähteä niitä tässä erottelemaan, mutta aika ylpeä olin kun jaksoin/pystyin katsomaan Suomi-Ruotsi -pelistä puolet :-DDD Vaihdoin kanavan kakkoselle juuri sopivasti ennen ekaa maalia, joten en ollut edes missannut mitään heheh..! Tässä siis kuva meidän "kisakatsomosta" XD Kirjoittelin kuitenkin tuossa samalla, jotta ei tarvinnut liian intensiivisesti telkkua seurailla ;-)

Tällainen rennompi fiilis-postaus tällä kertaa! Tänään aion vaan nauttia olostani kotona tsillaillen. Telkkua ja sipsiä, sekä aikaisin nukkumaan ja huomenna töihin hakemaan tuplapalkka tililleni x)

Ihanaa lauantaita jokaiselle!
-Esma

Terveydenhuollosta

Olin eilen kirjoittanut lähes valmiiksi postauksen mun viime fyssarikäynnistä. Kerroin siinä myös parilla sanalla työterveyslääkäristä jolla käyn - ainut lääkäri, jolta oon saanut ymmärrystä ja "tukea" mun tilanteessa. Ottanut mut vakavasti, joka on merkannut mulle paljon. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, vai..? :D Päätin ennen fyssari-julkaisua kirjoitella mun kokemuksia terveydenhuollosta vähän enemmänkin. Pohjustan tarinaa ensin hieman mun keissin alkutaipaleella.

Ennen kuin tälle em. lääkärille pääsin, oli takana jo aikamoinen rämpiminen. Olin ravannut varmaan kymmenellä lääkärillä (työterveys/yleislääkäri, Mehiläinen) ja parilla fysioterapeutilla (välillä maalis-kesäkuu). Ketään ei ollut kiinnostunut mun asiasta, 22-vuotiaan sillä hetkellä työkyvyttömän nuoren kovista selkäkivuista. Osa esitti kiinnostunutta, osa ei sitäkään. Nekin jotka kiinnostuneelta vaikuttivat, eivät laittaneet tikkua ristiin asian eteen. Antaneet esimerkiksi lähetettä magneettikuviin, josta luultavasti selviäisi kipujen syyt. Olisi pitänyt vaatia, kyllä kaiken on kantapään kautta oppinut :)

Lähetteen röntgenkuviin kyllä sain - röntgeniin josta ei selviäisi mitään. Mun selkä oli magneettikuvattu 17-vuotiaana, joten jos mulla jotain synnynnäisiä ongelmia nikamien tms kanssa olisi siellä ollut, olisi se varmasti mainittu silloisen magneetin lausunnossa (jonka röntgeniin määränneelle lääkärille näytin). Mitään äkillistä murtumaan viittaavaa mulle ei myöskään ollut sattunut, joten kun todennäköiset vaihtoehdot olivat välilevynpullistuma tai rasitusmurtuma, ei näissä kuvissa kumpaakaan oletettavasti näkyisi (mun ymmärrykseni mukaan). Lisäksi hedelmällisyysikäisillä naisilla tuon alueen röntgeniä pitäisi välttää, joten myöhemmin tämäkin tieto sai mut aika vihaiseksi. Turha keissi siis.

Muutama lääkäri ei tainnut mua edes uskoa, näkivät että olin jo kuukaudenpäivät ollut poissa töistä. Sain törkeitäkin kommentteja siitä, että pitäisi vaan mennä töihin ja koittaa pärjätä. Fyssarit pitivät laiskana - epäuskoisesti antoivat jotain ohjeita kotiin, ja jankkasivat että näitä pitäis sitten koittaa tehdä. Niinpä, mitenköhän jaksan... Huikea kymmenen minuutin ohjelma ihmiselle, joka on treenannut lajia ja punttia vuosikaudet kuitenkin aika ahkerasti? 

Ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi haastavaa jaksaa kaikki päivät kipujen kanssa, toimettomana kotona, johon vielä liittyi paine, jota koin joka kerta kun työpaikalle jouduin soittamaan, etten vieläkään kykene töihin tulemaan. Tämän lisäksi kohtasin tuon joka viikkoisen p*skan, kun kävin lääkärissä hakemassa lisää saikkea, mutta mitään enempää mun ongelman eteen ei vieläkään tapahtunut. Kyyneleet silmissä takaisin kotiin. Ei siinä edes jaksa taistella eikä vaatia sitä minkä ansaitsisi, vaan liian helposti luovuttaa ja toivoo kipujen eräänä yönä vaan katoavan. 

Vihdoin sain kuitenkin lähetteen magneettiin - jonne pääsyä taas odotin liian kauan, samoin kuin vastauksiakin vielä pari kuukautta :-D Magneetin lausunnon mulle lukenut/selittänyt lääkäri oli kyllä todella sympaattinen ja pahoitteli kovasti mun kohtalaisen radikaaleja rappeuma -löydöksiä. Tämä siis tapahtui Tyksin puolesta, ei työterveyden. Mitään jatkotoimenpiteitä tilanteeseen ei kuulemma ole, joten mut jätettiin "oman onneni nojaan". Myöhemmin sain tuolta Mehiläisen työterveyslääkäriltäni lähetteen OMT-fysioterapiaan, joista sittemmin olenkin kertoillut. 

Tiedän, että välilevyjen rappeumaa esiintyy ihmisillä paljon. Mulla tilanne vaan on ihmeellinen, että miksi mun selässä on viidessä vuodessa tapahtunut niin suuria muutoksia. Oon kuitenkin aika nuori, ja magneettikuvista voisi päätellä selän olevan reilu 60-vuotiaan selkä. Monet kyselee, että onkos se ollut tuo lentopallon peluu. Pari lääkäriä on kuitenkin sanonut, ettei pelaamisella saisi selkää tuohon jamaan vaikka yrittäisi. Mulle tätä kaikkea selitettiin geeneillä - meidän suvussa on kyllä ollut selkäongelmaisia aika paljon. Tuollainen rappeuma voi siis olla periytyvää, joka selittäisi jonkin verran mun selän muutoksia. Kaikillahan selkä alkaa rappeutua tai kulua iän ja elämisen myötä, tätä taas kutsutaan fysiologiseksi muutokseksi.  Ei kuitenkaan kaksi välilevyä viidessä vuodessa -tahtia.

Kaikki on kuitenkin ollut yhtä suurta kysymysmerkkiä. Omalla tiedonhaulla oon tullut jo paljon viisaammaksi, mutta paljon on kysymyksiä, ihmetystä ja epävarmuutta asian suhteen. Oon saanut aika ristiriitaista tietoa, eikä lääkärit ylipäätään oikein tiedä asiasta mitään. Joten kun 1,5 viikkoa sitten kävin hakemassa tuolta lääkäriltäni uutta lähetettä fyssarille, pyysin samalla lähetteen fysiatrille, jolla voisi olla mulle enemmän infoa, ja voisi auttaa ns. kokonaiskuvan muodostuksessa.

Lääkäri lupas lähetteen laittaa Tyksiin, ja sanoi ajan tulevan mulle postissa. Tyksissä on se hyvä, että maksaa paljon vähemmän kuin yksityisellä puolella, plus että jos tilanne siltä näyttää, mulle voidaan määrätä jonkin sortin jatkohoitoja tms. Yksityisellä taas lähete kattaa tasan sen yhden käyntikerran, jonka jälkeen taas jätetään omilleen. Eilen sain siis kirjeen Tyksistä. Ei varattua aikaa, vaan lähetteen hylkäys. Eivät halua mua hoitaa, eivät näe sille tarvetta. Mitä?

En tiedä mitä kyseinen lääkäri on lähetteeseen musta kirjoittanut. Käynnilläni kysyi totta kai, että miten oon voinut. No, oon mukauttanut elämäni tähän tilanteeseen, teen monia asioita "selkälähtöisesti". Joten joo, pärjään, pystyn käymään töissä. En pysty 3-4 vuoroa enempää tekemään putkeen, tarvitsen vapaan väliin jotta saan levätä. Eikä mun työ edes ole niin fyysistä. Ni onko tä sitten kuitenkaan varsinaisesti parantunut tilanne? Ilmeisesti jotain tämäntyylistä ympäripyöreetä musta oli sinne lähetetty, koska ei käy järkeen, miks se ois muute hylätty?? Kai olisi vain pitäny täräyttää, että surkeista surkein tilanne, nyt mulle niitä hoitoja..! :-D

Kolahti taas aika kovaa. Mulla oli jotenkin toivo tän varassa, että fysiatrilta saisin vinkkejä tai mahdollisesti hänellä ois tietoa mikä mua auttaisi sekä vastauksia kysymyksiini. Puol iltaa meni taas epätoivon vallassa kirjeen saatuani, ja kaikki jo taakse jääneet tunteet nousi pintaan. Olo, etten saa mistään apua. Täytyy vaan ite jaksaa puskea eteenpäin, ilman kunnollisia välineitä. Oli niin suuri luotto tuohon mun lääkäriinkin, että olin jotenkin myös häneen pettynyt?? Tai en oikein tiedä mikä se tunne on, vaikka eihän tämä välttämättä hänen vikansa ole :-D

Nyt ois tarkotus kuitenkin yrittää uudestaan laittaa mulle lähete ainakin Tyksin suuntaan eri lääkärin toimesta. Saa nähdä mitä tulee - pettymys pitäis taas saada nieltyä ja eikun "uuteen nousuun". Kai tä tästä paremmaksi muuttuu, mutta välillä tuntuu uskomattomalta kun summaa kaikki tapahtumat yhteen tässä tekstissä. On vaan niin hankalaa kun ei niitä kipujaan voi todistella, tai näyttää vaikka sitä pikkurilliä että tästä tulee verta. On mulla kuitenkin ne magneettikuvat tositteena vaikeasta tilanteesta, se on mun toivo :-) 

---

Huh, tais olla taas rankkaa settiä luettavaksi, joten propsit niille jotka loppuun pääsivät! Tekis vaan mieli sanoa pari valittua sanaa tuosta terveydenhuollosta, vai onko mulla vaan ollut huono tuuri..? Yksityiselle en vaan haluis mennä tavallaan periaatteesta, kun työterveydestäkin pitäis ihan normaalia hoitoa saada! Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan :-)

-Essi  

 

Arjessa

Viime viikolla tuskastelin, miten meidän koti ei nyt yhtään näytä siltä kuin toivoisin. Sunnuntaina kuitenkin siivosin, ja laitoin ne pari uutta Ikean tavaraa paikoilleen - kas kummaa miten näyttääkin taas eri kämpältä! :-D 

Pari talvisempaa sisustuselementtiä jäljellä! Ens kuussa nekin varmaan saa lähteä talviteloille :-)

Muutama uusi juttu edelleen on ostoslistalla, kuten aina. Työtuoli meiltä edelleen puuttuu, tiedän minkä haluan, mutta hintaa on liikaa mun kukkarolle.. Ehkä tsemppaan ja ens palkasta sen vihdoin ostan, jotta ton yhden ruokapöydän tuolinkin sais sitte oikealle paikalleen ;-) Keittiöön haluisin uuden ruokaryhmän, nykyinen pöytä on yksiöajoilta, ja isompikin mahtuis sinne nyt! Ehkä täytyy synttärilahjaks sitä toivoa, tms! Lisäksi tarvittais keittiöön sellanen sivupöytä/tarjoilukärry. Syvyys ei kuitenkaan sais olla liikaa, kuten lähes kaikissa tarjolla olevissa on... Katsotaan jos saadaan yks tuttu tekemään meille sellanen! Siihen saisi kätevästi molemmat kahvinkeittimet sekä vedenkeittimen yms ihania purkkeja ja purnukoita, joita rakastan ;-) Sais työtasoille lisää laskutilaa ruoantekoa varten, eihän sitä voi liikaa olla.

No, haaveilut sikseen! Tässä pari kuvaa, jotka nappasin aamupäivällä :-)

Keskimmäinen kaveri Ikeasta, kaksi muuta H&M Home!

Työpöytä sai uuden lampun!

Sitä koittaa välillä keksiä vaihtelua aamupaloihin. Leipä mulle ei meinaa aamuisin maistua millään, joten kananmunat, viili, rahka, jogurtti eri höysteillä sekä puuro ovat kausiluonteisesti vierailleet mun aamuisella menuulla. Jogurteissakin mulla on se ongelma, etten pidä melkeen mistään! Vaikka normaalisti en oo nirso ruoan suhteen, jogurtit meinaa olla kaikki liian makeita vaikka ois "vähemmän sokeria" tai mitä vaan. Maustamatonta söin joitain kuukausia, mutta nyt kaipaan vaihtelua. Jos on joku vinkki aamun ruokailuun, saa rohkeasti kertoa! Vinkkejä millä ruoan sais aikaisinkin aamulla alas, tai mitä te tapaatte syödä aamupalaksi..? :-)
 

Tässä mun tiistain aamiainen :-) Vadelma-mansikkajogurttia, mysliä ja banaania.

Nyt nautiskelen hetken yksin kotona, kunnes lähden kirpparin kautta töihin! Ihanaa päivää kaikille! 

-Essi
 

Ystävänpäivä

Mun perjantaihin kuului lounastus Aapon kanssa, sekä illalla työt. En oo ennen pitänyt ystävänpäivää mitenkään erityisenä "juhlana", mutta parina viime vuotena se on jotenkin tullut tärkeämmäksi. Tuntuu kivalta muistaa ystäviä kaukanakin vähintään viestillä, ja sille parhaimmalle kamuselle ostaa pieni paketti muistuttamaan tärkeydestä. Myös Aapon "tapasin" ekaa kertaa ystävänpäivänä, siis oltiinhan me samassa koulussa oltu, mutta tuskin sanaakaan vaihdettu :-) "Siitä se sitten lähti" vai mitä näitä nyt on ;-)

Ilma oli kovin "suhmurainen", mutta napattiin pikaiset kuvat silti matkalla DiTreviin. Oltais haluttu jonnekin vähän erityyliseen paikkaan syömään, mutta menyyt eivät olleet meidän mieleen. Ja ne missä olivat, rafla oli liian täynnä ihmisiä kuten arvata saattaa :-) Eipä tuo DiTrevin ruoka hääviä ollut (aikaisemmin oon saanut paremman ruoan siellä), mutta sain mä perjantainakin vatsan täyteen onneksi.

Oma pukeutuminen oli siisti, mutta basic. Kyse oli kuitenkin vaan lounaasta ennen töitä, eikä illallisesta tms ;-) Nahkahamonen on kivasti tuonut särmää arkipukeutumiseen, ja on edelleen kovasti mun mieleen! Raitakuosi nyt muuten vaan on pop, ja noista kengistä en pääse irti :-D

Huomenna alkaakin hiihtolomaviikko, joka tietää vipinää meillä töissä! Onneks oon nyt saanu hiukan lomailla ja lepuuttaa hermojani tulevaa koitosta kohti :-D Tänään mulla oli kuitenkin vapaapäivä, joka itseasiassa tuli vietettyä aika tehokkaasti! Käytiin kirpparilla kohentelemassa meidän myyntipaikkaa, tytöt pelasi tiimin neljänteentoista (?) voittoonsa putkeen (!), tehtiin pieni shoppailukierros Ikeassa (huoh) ja illalla järjestelin kämppää sekä laitoin uudet ostokset paikoilleen :-D

On ihan kamalaa, miten syksyllä haluaa sisustaa tietyllä tavalla. Kivoja neulottuja koristetyynyjä, lampaantaljoja, paljon kynttilöitä jnejne, ja taas keväällä tulee kaikki uudet värit kauppoihin, ja haluaa "päästä eroon" kaikesta talvea muistuttavasta?! Hirveetä! Eihän kellään oo varaa tällaiseen x) Nyt oon onneks kartoittanut mun sisustusvarastoa, joten ens syksynä sitä ei tarvi niin paljon uutta :-D Suuri odotus on myös parvekkeen sisustuspuuhalle! Viime keväänä olin vähän liiankin innoissani kukkasista.... Ja sama varmasti toistuu tänäkin vuonna :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
-Esma

Brunssi

Lauantaina päästiin juhlimaan pienimuotoisesti appiukon synttäreitä brunssin muodossa. Mun mielestä brunssit ovat aivan ihania, ja jos sitä ois enemmän rahoissaan, kävisin niillä varmaan paljon useammin :-)

Blankon ja Fontanan brunsseilla oon käynyt, mutta nyt tein tuttavuutta Aula Cafeen brunssin kanssa. Tä sijaitsee siis Turussa Aboa Vetus & Ars Nova - museon aulassa, kuten nimikin kertoo. Oli kyllä todella positiinen kokemus, ja odotankin jo, että keväällä pääsee kyseisen mestan terassille paistattelemaan ja kokemaan tämän herkkuhetken uudestaan :-)

Tuolla oli niin paljon mun makunystyröitä hiveleviä juttuja! Salaattipöytä oli todella herkullinen: luumutomaatteja pestokastikkeella, aurinkokuivattuja tomaatteja, lohisalaattia, caesar-salaattia, mozzarellaa, fetaa, katkarapuja... Lämpisissä perusjuttuja, kuten munakasta, erilaisia makkaroita, lihapullia.. Karjalanpiirakoita munavoilla, croissantteja jne. Lisäksi oli yllä näkyvä "leipäpöytä", jossa tarjoiltiin jogurttia eri höysteillä, mysliä, muroja ja sitä rataa! Jälkkäri oli myös namia! Mm. suklaamoussea Marinne-karkin makuisena!! Eli Marianne-moussea..? Myös letut marjoilla olivat mieleen :-)

Päällä mulla oli siistit perusvaatteet. Farkut on ne uudet tummansiniset JC -löydökset, paita viime talvelta BikBokista :-) Koru on myös yks suosikki!

Olympialaisia on tullut sivusilmällä seurattua jonkin verran. Mm. samalla kun olen kirpparivaatteita hinnoitellut olkkarin lattialla, on telkku ollut koko ajan auki. Slopestyle on aivan huikeaa, sekä laudalla että suksilla, ja sitä oonkin suurimmalla mielenkiinnolla tsekkaillut! Halfpipe toinen :-) Ite oon suksilla laskenut siitä saakka kun kävelemään olen oppinut, ja laudallakin jo useita vuosia. Arvostus on siis kova, koska eipä oo helposta lajista kyse, kun alkaa noita hyppyjä harrastamaan :-D

Onko teidän tullu seurattua olympialaisia? :-)
-Essi

Keväinen loska-Turku? :-)

Kirpputorimeininkiä

Hirrrmu urakka ohi! Oon hinnoitellut tuotteita kirpparille ainakin kokonaisen työpäivän verran! Toivottavasti vaiva siis maksaa itsensä takaisin ;-)

Kuusi isoa Ikea-kassillista sain tavaraa kerättyä kasaan! Aika määrä. Tänään vietiin ekat kamat esille, niitä parhaimpia. Ajattelin viedä vähän paremmuusjärjestyksessä ainakin vaatteita sinne - saahan hyvistä tavaroista enemmän rahaa, ja menevät paremmin kaupaksi. Niitä vuosia vanhoja vaatteita voi sitten heittää vaikka pois tai lahjoittaa eteenpäin ilman mitää halua hamstrata enää kaapinpohjalla tai nurkissa tän kauempaa, jos eivät kaupaksi mene :-D

Suurimman osan kamoista onkisin esiin Aapon vanhempien autotallista, joka on toiminut mun varastona :-DDD Eli ei mulla noin suurta määrää kaappeja ole, joissa piilotella vaatteita, joita ei enää pidä, useamman kassillisen verran..

Menkääs nyt ihmeessä kaikki vierailemaan Kirppis-Center Länsikeskuksessa, about Elixian vieressä!! Meillä on paikka siellä kahdeksi viikoksi, mutta jos tosi kivoja vaatteita kaipaa, ne on varmaan tän viikonlopun aikana siellä esillä ;-) Paikkanumero on 183! Jokaiselle varmasti jotain.. :-)

Tarjolla paljon neuleita, paitoja, toppeja (siistejä ja rentoja), housuja, shortseja, hameita, huiveja, pipoja, kenkiä, laukkuja ja paljon muuta, osa vielä tulossa!! :-))

Shoppailuterkuin

Essi

Niken air maxit

Nuo lenkkitossujen ja tennareiden epämääräinen sekotus. Miten mulla on vielä viha-rakkaus suhde kyseisiin kenkiin! Kiikun rajalla, tykkäänkö niistä hurjasti vai ovatko ne yksinkertaisesti rumat. Mä oon vähän hidas lämpenemään uusille jutuille... Nahkahousut yms.... ;-)

Googlettelin kuitenkin kyseisiä popoja lisää, ja löysin paljon mun silmää miellyttäviä kenkiä! Mulla on silti ikuinen pelko mun jalan näyttävän isolta, jos kengät eivät ole sirointa mallia. Kolmekutosen jalassa nuo näyttävät varmasti todella kivoilta ja söpöiltä, 39 taitaa olla siinä rajoilla.. :-D Useaan otteeseen oon kuitenkin päättäny olla piittaamatta mun kuvitelmista, koska loppupeleissä jalan koko mätsää hyvin mun muuhun kroppaan ja pituuteen.

 

http://www.gknaming.com

Noita kenkiä on saatavilla kaikissa ihanissa väreissä! Tollaisia arvokkaampia jalkineita haluis kuitenkin pystyä käyttämään useammissa asuissa, joten taidan päätyä ihan perus valkoisiin kenkiin, toki varmaan pienillä väripilkuilla ;-) Yllä näkyvä oranssi on aika varteenotettava vaihtoehto. Kuitenkin tuon mallin ei-sirouden vuoksi tekee mieli valita tehosteväriksi pinkki, jotta saisin niistä mahdollisimman söpöt!!

http://www.newairmax2014running.com

http://www.runningssale.com

http://www.shopshoesforsale.com

Kahdet ekat on hyvin samanlaiset, toisissa vähän vaaleampi tuo punainen, ja sitä on hiukan enemmän. Molemmat ovat mun mieleen :-) Viimeiset ovat vanhempi ja myös vähän erilainen malli, lähempänä lenkkareita kuin noita tennareita. Tykkään tosta läpikuultavasta pohjasta, nä ois mulle ehkä varmempi valinta siroutensa puolesta.

Tiedän menettäväni sydämeni tuollaisille kengille kun ne keväällä katukuvaan ilmaantuvat. Noi ovat varmasti todella mukavat jalassa, ja käyttöä löytyis meikäläiselläkin :-) Harkinnan alla on tennareiden tilaaminen netistä, jos sopivalta sivulta silmää miellyttävät kengät itelleni bongaan. Katsotaan nyt ;-)

-Essi

Elämän välietappeja

Vitsit mikä harmaus täällä Turussa taas vallitsee! Lumet sulaa vauhdilla kun mittari näyttää plussaa - toki kevään odotus on jo kova, joten eihän tuo sinällään haittaa. Tuollainen sumusää vois silti väistyä auringon tieltä..! 

Kaipuu aurinkoon on kyllä kova. Lapsena vietettiin aina viikko-kaksi ulkomailla, joko silloin kun syksy alkoi saapua Suomeen, tai sitten talven kylmimpänä kautena. Nykyään siihen ei samanlaista mahdollisuutta ole, mutta matkakuume jyskyttää jatkuvasti mun takaraivossa :-D Aikuisena matkustamiseen liittyy sellainen plussa, että matkakohteen saa valita itse, kuten myös aktiviteetit kohteessa! Tämä houkuttaa mua reissaamaan entistä enemmän.. 

Usein mahdollisuudet ovat aika rajalliset - jos lomaa on vain viikko, sen haluaa käyttää rentoutumiseen tai muuhun nautiskeluun. Ei tee mieli matkata toiselle puolelle maapalloa, koska matkustamiseen menisi jo puolet lomasta. Ja jos arki Suomessa jatkuu kyseisen viikon jälkeen, sitä toivoo levännyttä oloa elämysten lisäksi. Tällöin kohteen on oltava Euroopan sisällä, mutta sekös harmittaa. Mun haaveet nimittäin ovat jossain paljon kauempana. Onhan tä Eurooppa jo aika nähty, hienoja paikkoja toki on vieläkin missä ei oo ehtinyt vierailla, mutta kyllä nuo kaukomaat vetävät meikäläistä puoleensa.

Intia / Indonesia, sekä Australia ovat listani kärjessä. Etelä-Amerikassa on tullut käytyä, joskin siitä on hieman aikaa. Sinne suuntaan on kuitenkin edelleen kutsumus - joskus vielä pitäis päästä näkemään sitäkin kolkkaa maailmasta. Jenkkeihin mulla ei tällä hetkellä oo mikään hirveä hinku, mutta sekin täytyy saada kokea! Sinne sais kyllä kohtuu edullisia lentoja, joten voipi olla että ennen kalleimpia kohteita tulee siellä kaikesta huolimatta käytyä.. Täytyy katsoa ketä mun matkaseurana ikinä onkaan, ja mitkä hänen intressinsä ovat ;-) 

Toiveena on päästä ens talvena reissuun. Mulla ei minkäänlaista suunnitelmaa vielä ole, ei töiden puolesta, ei matkaseuran, eikä kohteen. Budjettiakaan en liioin oo miettinyt, mutta hinku reissaamaan on koko tämän talven ollut huima. Haluun päästä kokemaan asioita, joita jatkossa (kylläkin toivottu) koulupaikka varmasti rajoittaa. Aika juoksee niin hurjaa vauhtia, ja joskus tulee pelko etten kaikkea toivomaani ehdi tässä elämässä kokea :-D

Alkutalvesta mun ajatukset oli vaan haaveita. Olin henkisesti liian poikki toteuttaakseni mitään pohdintojani - kaupassakäyntikin tuotti joskus tuskaa. Tuntui, että henkinen rasitus vei mun fyysisetkin voimat, ja koitinkin pitää menot ja meiningit rajallisina, jotta ehdin levätä tarpeeksi. Keväänodotuksen myötä oon saanut kuitenkin iloja ja energiaa takaisin! 

Mun urheilut on jääny kuntoutusjumppia lukuunottamatta kokonaan maaliskuun jälkeen. Kipujen kanssa ei ollut mitään inspistä lähteä salille testailemaan mihin kykenen ja mihin en. Jatkuvasti tekemistä varjosti myös pelko. Jos koitankin tehdä jotain, ja se tuottaa mulle vielä kovemmat kivut. Haluaisin kuitenkin taas päästä urheilun iloihin kiinni, kiputila kun on n. kuukauden verran ollut "tasaisempi" (lukuunottamatta viimeistä viikkoa, mutta mitä pienistä). Ei tuu varmasti olemaan helppoa, senkään takia että puol elämää joukkueurheilua harrastaneena on aika eri lähteä yksin salille ilman "päämäärää". Monilla päämäärä on parempi ulkonäkö, mä taas tiedän etten mun fyysisillä rajotteilla pysty unelmavartaloani saavuttamaan, ainakaan lähivuosina. On vaikeaa muokata tuota mielikuvaa ei-niin-mun-silmää-miellyttäväksi, ja tehdä sen mihin kykenee. Aikaisemmin päämäärä on ollut tulla paremmaksi lentopalloilijaksi. Kehittää ominaisuuksia, ja niitä lihaksia, joita lajissa tarvii. Ponnistusvoima, lyöntikovuus, nopeus, kestävyys. 

On muutettava ajattelua salitreenistä siinäkin mielessä, että ennen painot ovat olleet kovempaa luokkaa, toistot taas vähäisiä. Mielenkiintoista testata pienemmillä painoilla pidempiä sarjoja, miltä se tuntuu. Varmaan koskaan tehnyt punttiksella vastaavaa :-D
Täytyy myös jaksaa alottaa aika varovasti nuo liikkumiset.. Ei se kunto oo samalla tasolla kuin ennen. Cross trainer taitaa olla sopiva kestävyyden nostattaja mulle salitreenin lomassa, siinä liike on tarpeeksi pehmeää. Keväällä haluaisin silti käydä juoksemassa lenkin. Minä joka oon vihannut lenkkeilyä pienen ikäni, odotan tuota hetkeä kuin lapsi (tai minä itse) karkkipäivää x) Täysvaimennetut lenkkarit ja pehmeä maasto, eiköhän parista kilometristä selviydytä :-) Alan ehkä kyllästymään pelkoon kivusta?

Miten tä viikko meneekin haaveillessa. Taidan tässä just asettaa itselleni jotain tavotteita lähitulevaisuudelle, ehkä tä on sitä. :-) Se on hassua, miten tulee kirjoittamaan ihan eri juttua eri aiheesta, ja pian huomaakin kirjoittaneensa ajatusten syövereistä jotain syvällisempää. Ei kai se huonokaan ole, vaikka viime postauskin oli aika lailla samantyylistä settiä. Joskus tuntuu että unohdan ihmisten lukevan tätä.. luulen kirjoittavani henkilökohtaista päiväkirjaa tms x) Kai tästäkin joku voi silti jotain saada itselleen, hope so :-)

Viikonloppuna lupaan palata kevyemmän kirjoituksen kera ;-)
-Essi     

Helmikuu

Hello tyypit :-) Long time no see, aika lentää kyl niin siivillä täl hetkellä! Ihan hyvähän se on, kevät tulee nopeemmin. Ja nyt on jo helmikuu! Mulla on myös talvilomapäiviä ens viikolla, joten pääsen rentoutumaan, jipiih! Ajattelin ainakin yhden päivän uhrata jonkin sortin suursiivoukselle kotona.. Kuulostaa huiman hauskalta, mutta eipä sitä ikinä saa aikaiseksi tavallisen arjen keskellä x)

Juteltiin viime viikolla kaverin kanssa, et mentäis ennen kesää ottamaan ekat tatuoinnit. Teinkin siitä postauksen aikasemmin - mun ajatus on tatuoida elämäni ohjenuoria muistuttamaan minkälainen ihminen haluan olla. Kaikilla on huonoja puolia tai tapoja, ja yritän ajan kanssa kasvaa järkeväksi ja fiksuksi ihmiseksi ;-) Mulle on tärkeetä ihmiset mun ympärillä, ja koitan kohdella kivasti niitäkin, jotka eivät sydänystäviäni ole. Koska mun mielestä se on oikein, ja niin toivon että mullekin tehtäisiin.

Tänään tajusin yhden uuden ohjenuoran. "Be curious not judgmental". Tä kuvastaa myös aika loistavasti sitä, millainen haluun olla. Ihmiset tuomitsee toisiaan liian helposti, ja aivan liian pienistä asioista. Mun mielestä pitäis ennemmin olla utelias uuden ihmisen tai asian suhteen. Elämästä saa paljon enemmän irti kun ei ole turhia ennakkoluuloja :-) Tä meni kyllä top kolmoseen mun listalla!

Ei tässä oikeesti oo edes kyse siitä mitä tatuointeja haluaisin, tai miten mun motot kuuluu. Mietiskelin vaan sitä, miten itse tavottelee joitain positiivisia piirteitä itselleen. Jotta ois hyvä ihminen. Oikeasti sitä myös toivoo, että ympärillä olevat ihmiset omais samoja, just niitä hyviä piirteitä. Heidän kauttaan sitä itse asiassa huomaa, mitkä asiat ovat niitä epäedullisia juttuja, joita ei itselleen halua, tai haluaa hankkiutua niistä eroon. Se on jotenki jännä :-D Analysoin ehkä liikaa, mutta mulla ainakin on ihanneminä!

Joo, eräänlaista ajatusrönsyilyä tältä päivältä taas! Lupaan palata parin postauksen merkeissä viel tällä viikolla. Tässä kun ei ollu päätä eikä häntää vissiin.. Sellanen mä oon! Mut onks tä huono puoli tai ärsyttääkö tällanen teitä..? ;-) Vinkvink.

Rakkaudella
Essi