Tekniikan ihmemaa

Tiedättekö, oon taas viime aikoina pohdiskellut asioita pienessä päässäni. Tä kaikki alkoi siitä, kun mun yli viisissäkymmenissä olevat vanhempani ostivat joulun alla iPhonet. Molemmat heistä. Isällä on aikaisemmin ollut kosketusnäytöllinen puhelin kyllä, mutta miksikään älylliseksi tuotokseksi sitä kapistusta ei kyllä voinut kutsua. Eli käytännössä nämä ovat nyt molempien ensimmäiset ihka oikeat älypuhelimet.

Molemmat ovat oikeastaan vaan lykänneet kunnon puhelimen ostoa, ja myös hinta on kauhistuttanut. Ei oo nähnyt sitä eroa, mikä on hyvällä ja huonolla puhelimella, vaan pelkän hinnan. Jos jotain saa halvemmalla, miksi maksaa sit enemmän jostain "lähes samasta" :-D Heitä jännitti kyllä tuo ostos, koska kumpikaan ei sormenpäällään ollut koskenut vastaavaan älylliseen kapistukseen, mutta oletuksena kuitenkin oli, että jos muutkin osaavat niitä käyttää, kyllä mekin sen opimme. Ja tuo onkin musta oikea asenne. 

kaksplus.fi

yle.fi

 

Niinpä, oikea asenne kunnes saa oikeasti sen toiminnassa olevan puhelimen kotisohvalla käteensä. Hyvä että lukituksen saa auki, eikä osata mistään aloittaa tai edetä mihinkään suuntaan. Termistö on täysin hukassa, ja itsellekin tuotti välillä ongelmia selittää perunanvarsia myöten, että mikä se sana sovellus on mistä puhun, tai mihin Apple ID:tä tarvitsee. He eivät siis ole ainoita tämän sukupolven edustajia, joiden älypuhelimen käytön harjoittelua oon sivusta/osallisena seurannut. Eihän me parikymppisetkään olla tekniikan parissa varsinaisesti kasvettu, siis samalla tavalla kuin mitä nykymaailmaan syntyvät lapset tekee. Ala-asteella vasta tietokoneet ja kännykät ovat elämäämme tulleet (ja kuinka alkeellisia nekin loppupeleissä olivat), mutta silti niiden päälle ymmärtää aika paljon. Kai se on sitä, että on tarpeeksi nuori kun laitteisiin tutustuu, on se halu ja kiinnostus, saa sen pohjan kaikelle tekniikan käyttämiselle.

Sitä pohjatietoa, perusteita ei meidän ikäisten vanhemmat omaa. Kaikki on täysin uutta ja pitää opetella ihan alusta. Samoin on ollut tietokoneiden kanssa. Ei omata kokonaiskuvaa, miten se kone toimii. Sitä osaa käyttää niitä ohjelmia (vaikkapa töissä) mitä itse tarvitsee, mekaanisesti sen jälkeen kun joku on sen sulle opettanut. Ei niin että asioista oikeasti itse ymmärtäisi. Kun taas nuoret osaavat soveltaa tietojaan, käyttää uuttakin puhelinta tai tietokonetta ilman sen suurempia ongelmia. Tutkimalla ja kokeilemalla saavat selville tarvittavat toiminnot.

tekniikanmaailma.fi

 Mun vanhemmilla ei ole edes rohkeutta kokeilemalla opetella puhelimen käyttöä. Jotenkin pelätään, että vahingossa painaa jotain väärää näppäintä..? Mitä sitten, testaamalla sitä huomaa mikä johtaa mihinkin, ja näpyttämällä luuria päivittäin (eikä käyttää vain soittamiseen) oppii sen toimintoja mun mielestä paremmin kuin jos joku näyttää sulle mistä jotku tietyt jutut löytyvät. Tietenkin ensin pitää opastaa toinen alkuun, että osaa edes soittaa ja viestin lähettää, sekä puhelimen perusideaa, toimiihan tollanen älypuhelin aika eri periaatteella kuin vanha Nokia.

Tiedän monien vanhempien käyttävän älypuhelinta todella näppärästi jo useampaa vuotta putkeen. Yritinkin miettiä, mistä johtuu että toiset sen sitten niin helposti ja kokonaisvaltaisesti oppivat. Kai kaiken oppimisen takana on aina se motivaatio. Niillä ihmisillä on todellinen kiinnostus saada kaikki irti, mitä se kallis puhelin tarjoaa. Kun taas joillain tilanne on se, että koetaan taakkana opetella jotain uutta. Kova vaiva ja sitä rataa. Mun mielestä tuo pitäis nähdä vaan mahdollisuutena, eikö oo hienoa päästä näkemään mitä kaikkea se kehitys tuo tullessaan ja hyödyntää niitä mahdollisuuksia omassakin elämässään. Ei tarvitse vaikkapa sitä navigaattoria aina raahata mukana, kun puhelimesta löytyy sovellus, joka neuvoo sut perille. Tai odottaa kympin uutisten jälkeen esitettävää säätä, kun sen voi tsekata puhelimesta paria nappia painamalla.

On myös jännä huomata eroja ihmisten välillä, hiukan tähän edelliseen mahdollisuuksista puhumiseen viitaten. Vaikka sitä on jonkun lapsen vanhempi, tarviiko sen häiritä että lapsi/nuori tietää jotain sua paremmin? Miks sen tarvii olla ongelma, että hän neuvoo ja opettaa sua, vanhempaa jossain..? Jotku vaan eivät pysty sitä hyväksymään, vaan kysyvät ennemmin joltain toiselta, vaikkapa työkaverilta kuin ottavat oman lapsen neuvoja (täysin päteviä sellaisia) vastaan?! Luulis, että oma "heikkoutensa" ois helpompi näyttää tutulle ihmiselle, ja kysyä niitä tyhmiäkin kysymyksiä, koska rakkaus on kuitenkin ehdotonta eikä se läheinen ihminen pidä sua siltikään tyhmänä :-D 

Vanhemmat tietävät taas elämästä erilaisia asioita, joiden parissa he ovat eläneet, ja kertovat ja opettavat lapsilleen niitä sitten. Eikös jokaisella ihmisellä oo omat kiinnostuksen kohteensa, joista usein tietää hyvin. Ja kenenkään tiedot ei oo samoja kuin toisella ihmisellä, vaan kaikilta voi oppia! Ei se tarkoita, että toinen ois parempi tai huonompi ihminen jos tietoa jostain asiasta on enemmän tai vähemmän. Miten rikkaan mielen sitä saakaan, jos innolla imee tietoa toisista ihmisistä, ja antaa taas omia tietojaan toiselle siitä kiinnostuneelle :-) Eikä vanhempien pidä hävetä vaikka tekniikan päälle eivät tajuakaan, kyllä sen kaikki ymmärtää. Tarvii vaan uskaltaa opetella, ei pelätä vaikka kaikki ei niin helpolta heti tuntuiskaan. Kaiken voi nähdä mahdollisuutena, jotku näkevät taakkana. :-D

Älyllisin terkuin
Essi ;-)