Meidän joulu

Meiän joulusänky :-D Possu ja muuta punaista

Ihanaa, joskin hieman myöhäistä joulua kaikille! Aatolta mulla ei kuvia olekaan, paitsi puhelimessa pari hassua, mutta joulupäivältä löytyy muutama kuva mun vanhempien luota, sekä tapaninpäivältä anoppilasta. Jouluaatto vietettiin siis myös Aapon vanhemmilla - siitä nyt on tavallaan tullut jo perinne, kun mun vanhemmat ovat yleensä Lapissa viettämässä joulua. 

Mun rakkaus kotikotona

Äiti siellä hääräilee

Olin niiiin innoissani kun saatiin vihdoin lunta! Joulupäivänä aurinkokin paistoi niin kauniisti, käytiin Aapon kanssa vähän ulkonakin pyörimässä. Pari kuvaa sieltäkin on, mutta puhelimessa. Ehkä näette niitä myöhemmin :-) 

Kokonaisuudessaan joulu meni hyvin perinteisissä merkeissä syöden ja rentoutuen! Nyt on pyllyt kipeet pelkästä istumisesta ja varmaan jokaisen selkä särkee jatkuvasta makoilusta, mutta onneks pääsee huomenna kiinni arkeen työn merkeissä ;D Kuusi päivää vapaata tässä ehti jo putkee olemaankin, vaikka en mitään toiveita ollut laittanutkaan. Aika kiva lomanpätkä, kun on tässä tullu puurrettuakin. Kolmen työpäivän jälkeen koittaakin taas Uusivuosi, johon oikeastaan otetaan varaslähtö jo 30.pvä ;) Kivaa! 

Gdansk tj19, Kaakkois-Aasia tj30! Jaksaajaksaa!

Terkuin
Essi

Asiaa arvoista

Hello taas muruset! Aika vähän tulee teille mitään kirjoteltua, elämässä ei tällä hetkellä tapahdu kovinkaan paljoa. Töissä juoksen tälläkin viikolla kuutena päivänä, ja sen lisäksi koitan vähän käydä urheilemassa oloa virkeämmäksi - eikä se rantakuntokaan yhtään haitaksi olisi. Tällä suklaansyönnillä mistään varsinaisesta kiinteytymisestä tuskin voidaan haaveilla, mutta jos ei ainakaan painoa pääsis tulemaan lisää tässä parin kuukauden aikana :-D Pimeät, sateiset päivät, ja eri aikataulut Aapon kanssa ovat tehneet sen, että kamerakin on hyllyllä pölyttymässä. Ei asukuvia, ei maisemakuvailua... Toki joulunaikana vois käydä kuvailemassa vaikka jokirantaa ja tuomiokirkolla, mutta ainaisen sateen takia ei sekään inspaa... Vain pitkät yöunet ovat asia, josta en nyt luopuisi :-)

Pari viikkoa sitten tuli mieleen yks aihe, josta voisin muun materiaalin puutteessa kirjottaa. Kuten ehkä tiedätte, oon ainut lapsi. Monille se varmasti tarkoittaa hemmoteltua kakaraa, joka haluaa aina oman tahtonsa läpi. Läheisten ihmisten kanssa ehkä jossain määrin oonkin sellanen, mutta todella harvojen, enkä omasta mielestäni niin kärjistettynä kun vois kuvitella. Mut on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä, ja se on mun mielestä yks elämän tärkeitä taitoja, joita moni ei välttämättä enää "hallitse". Jotenki tollanen tuntuu olevan häviävä luonnonvara, jos näin voi sanoa.

Kunnioitus ilmenee omassa elämässä mm. siten, etten halua nolata toista julkisesti tai toisten (vieraiden) ihmisten läsnäollessa, enkä kauheasti muutenkaan. Pyrin myös aina olemaan ajoissa sovituissa tapaamisissa, näin kunnioitan ihmistä kenet tapaan. Ja ylipäätään elämä vaan rullaa helpommin tässä hektisessä yhteiskunnassa, jos sovitusta pidetään kiinni. Totta kai hyvien kavereiden kanssa homma on vähän rennompaa, läppää toisesta tai itsestä voi heittää eri tavalla, ja jos huomaa joku kerta myöhästyvänsä sovitusta lounasmeetistä, voi vaan laittaa viestin tyyliin "tuunkin vasta 10min päästä". 

Nykyään tuntuu, että ihmiset yrittää olla hauskempia ns. nolaamalla/pilkkaamalla toisia myös vieraiden ihmisten seurassa, saada jotain hyväksyntää muilta olemalla "hauska tyyppi"? Ainakaan ystävälle ei mun mielestä niin kuulu tehdä. Enkä ylipäätään pidä hauskana ihmistä, joka tahallaan tekee itsestään muka-hauskan toisen kustannuksella. Toinen asia on myöhästely. Nykyään on ok olla joka paikasta myöhässä? Länsimaalaisesta aikataulutetusta elämästä siirrytty aasialaiseen "sitten kun ehtii" -tyyliin..? Ennemmin tuntuu, että ajoissa olemista jollain tasolla halveksutaan ja naureskellaan. Vai onko se vaan kateutta siitä, että joku onnistuu aikatauluttamaan elämänsä paremmin, jottei hirveää kiirettä paikasta toiseen ehdi tulla? Jollain tasolla oon ollut hämmentynyt havaitsemistani ilmiöistä.

Jokainen on kasvatettu eri tavalla, kaikilla on omat arvot, hyvät sekä huonot, joten ei ole tarkoitus kritisoida tällaisia asioita. Joskus vaan ihmetyttää, mihin tä maailma on menossa joidenkin juttujen suhteen :-D Monissa asioissa tuntuu olevan paljon kilpailua ihan kavereidenkin kesken, joten auttaako mollaaminen nostamaan itseä jalustalla korkeammalle vai? Muutenkin olen huomannut, että jotku tutut puhuvat itsestä ja omista suorituksistaan pullistellen ja kovasti itseä kehuen. Suomalaiset nöyristelevät vieraiden läsnäollessa, mutta sisimmässä ajatellaan usein toisin, ja tutuille se kehdataan myös ilmoittaa ääneen. Toki elämässä saavuttaa asioita paremmalla todennäköisyydellä jos uskoo itseensä, mutta eipä kaverille välttämättä tarvisi "kaupitella" itseään, kun ei itse eikä kaveri siitä mitään saa... Olen ylpeä jokaisen kaverini onnistumisista, mulle se on itsestäänselvyys iloita toisen puolesta, joten ei kenenkään tarvis turhaan kuluttaa energiaa kehuskelemalla omia saavutuksiaan ainakaan meikäläiselle :-)

Ehkä oon liian konservatiivinen edelleen tietyissä asioissa, ja saa nähdä tuunko itse ikinä menestymään missään ;-) Toivotaan kuitenkin niin heheh.

-Essi

Muistilistaa

Ihanaa alkanutta joulukuuta! Lumesta ei taas ole tietoakaan, mutta kai me suomalaiset aletaan jo tottua tähän meninkiin... Optimistisena odotan silti jouluksi erilaista maisemaa :-)

Ah, vapaapäivä. Miljoona asiaa tehtävänä, mutta todellisuudessa; mitä tekee nti Mattsson. Lyyhistyy paineen alla ja viettää puol päivää sohvalla makoillen ensin Turun Sanomia pädiltä lukien, ja sittemmin to do -listaa rustaillen, että mitä sitä oikeasti pitäis olla just nyt tekemässä. Eiköhän tärkeämpää ois ollu käydä vaikkapa ostamassa ne parit puuttuvat joululahjat, jotta ei tarvi kaupungille suunnata enää huomisten veronpalautusten jälkeen... Suomalaiset tuntien - silloin on h*lvetti irti ja sitä h*lvettiä joutuu meikämuija sitten jo muutenkin kokemaan töistä käsin all day every day about jouluun saakka ;) Kodin siivous olis myös aika kova sana tällä hetkellä... 

Aasian reissuun tj 54, Gdanskin minilomaan tj 43! Love it. Lähinnä Vietnamiin ja Kambodzaan liittyen tehtävälistaa riittää. Rokotusten aikataulu sentään on kunnossa, hepatiitti B:n ekan rokotteen oon jo saanut, kuten myös vanhaksi menneen jäykkäkouristuksen. Edessä on vielä hepatiitti B:n toinen osa (ja kolmas sitten puolen vuoden päästä, kun muistais vaan), lavantautirokote (kolmena kapselina), sekä influenssarokote, jollaista en oo tainnut koskaan ennen itseeni ottaa. Sitä mulle suositeltiin siitä syystä, että "noista maista" kulkeutuu Suomeen herkästi mm. sika- ja lintuinfluenssan tyylisiä tauteja. En sitte ainakaan tuo niitä tuliaisina teille... Ja eipä tuo rokote mitään maksa. 

Malarialääkityksen aion ottaa, keskusteluja lukeneena se taitaa kannattaa, ja äiti ei mua matkaan ilman niitä päästäisi ;-) Joidenkin mielestä turhaa, mutta tä nyt on mun päätös, ja tätä ilmeisesti lääkäritkin suosittelevat. Malarialääkkeiden jokseenkin suuret sivuvaikutukset puhuttavat, mutta mulle kirjoitetuissa lääkkeissä ei pitäis niitäkään pahemmin ilmetä.

Yksi, vielä mietityttänyt rokote on Japanin aivokuume, jota on Vietnamissa esiintynyt lisääntyvissä määrin. Tämä jakaa ihmiset aikalailla kahteen osaan, toiset pitää täysin turhana, toiset taas pakollisena. Esiintyvyyttä eniten Vietnamin pohjoisosissa, joissa vietämme luultavasti vaan muutaman hassun päivän, ja riskiaika on muistaakseni toukokuusta lokakuuhun (sadekausi), eli ei meidän aikana. Tä tarttuu siis hyttysten välityksellä, eniten maaseudulla jossa on kosteeta, kuten riisipelloilla. No, tästä nyt äkkiseltään vois päätellä ettei mun sitä tarvitse ottaa, mutta kun lukee tuosta aivokuumeesta lisää, niin kyllä se vähän pientä Essiä ravisuttaa... "Niistä potilaista, joille kehittyy aivotulehdus, 30-40% kuolee ja eloon jäävistä puolelle jää pysyviä neuropsykiatrisia oireita." (lainaus: Wikipedia). Lääkäreillä ei tähän oo mitään mielipiteitä sen enempää kuin että "riippuu, mitä siellä matkalla aikoo tehdä". Kaikki siis oman harkinnan varassa. Rokotus kuitenkin maksaa 130e x 2, joka vahvistaa mun mielikuvaa siitä, etten tätä kuitenkaan tarvitse? Terkkuja vaan, että jokainen siellä ruudun toisella puolen saa pitää sormet ja varpaat ristittyinä tammi-helmikuussa :-D

Muuten rokotukset tulee maksamaan yhteensä hiukan vaja 300e lukuunottamatta siis tuota Japanin aivokuumetta, jonka oletettavasti skippaan. Kalleimmat menoerät ovat hepatiitti B (50e x 3) ja malarialääkitys (Malaronen rinnakkaisvalmiste Rumbabor 1kk=100e, Malarone maksaisi 1kk=150e).

Muuten to do -listalta löytyy 

- asiaa matkavakuutuksesta 
- passin ja rokotustodistuksen kopioiden ottamista 
- parin passikuvan hankinnasta viisumeita varten (viisumit saa rajalta) 
- sarjojen lataamista pädille 
- musiikin latailua 
- tarvittavien reseptien hankinta varoiksi matkaan mukaan
- joidenkin peruslääkkeiden osto yms apteekkikamaa; laastareita, korvatulppia
- rinkkaan lukko?! 
- silkkimakuupussin hankinta 
- rahanvaihtoa jne.

Samaan hengenvetoon voin kertoa, että tuolla käy dollarit (USD) ilmeisesti aika hyvin joka puolella, mutta paikallista valuuttaa (Vietnam: dong - 1E=26,600 VND, Kambodza: riel - 1E=5100KHR) kannattaa olla edes hiukan mukana.

Jostain tarvii myös kaivaa esiin vanhat adapterit sekä joku niskatyyny vanhempien varastoista, kunnon jesaria, narua, joku monitoimityökalu ja taskulamppu/otsalamppu ;-) Siinä tärkeimpiä mietintöjä ja hankintoja tammi-helmikuuta silmällä pitäen!

Noniin! Nyt ylös, ulos ja lenkille (ei lenkille). Palataan taas!! :-)

-Essi

Throwback Portugaliin - Surffi

Eikää en kestä! Kuulkaa ihan tippa linssissä olin kotisohvalla, kun sain vihdoin ladattua mun tilaamat surffikuvat kesän Portugalin reissulta! Muutenkin matkakuumeisena, tj -päiviä laskeskellen tä ei helpota oloa yhtään hehee... Seassa myös ekana päivänä muutama Hannan kameralla otettu kuva meistä ja maisemasta!

Meillä oli siis heti toisena surffipäivänä kuvaaja paikalla surffikoulun puolesta, joka nappaili kuvia sekä vedessä että maalla. Tunnin lopuksi meille jaettiin käyntikortit, joissa oli ohjeet nettisivulle, missä voimme kuvia "ihastella", ja niitä voi myös ostaa itselleen (joo, ei saanut kopioitua eikä screenshotattua tms :b). Illalla hostellilla selattiin noita satoja kuvia läpi (siellähän oli tietty muistakin kuin meistä kuvia), ja no, kunnon huutonaurut ainaki saatiin aikaiseksi :'D Ei ketään nyt mestari tossa lajissa vielä ollut, eikä ole siis tänä päivänäkään... Todella haastavaa hommaa, mutta onnistumisen tunteet sitäki huikeampia jos laudan päälle sattui pääsemään. Kuvissa oltiin tukka sekaisin aalloissa mylläämisestä, muuten vaan pärskittiin vettä (& räkää) nenästä tai oltiin just kaatumassa mitä huvittavimmissa asennoissa suu auki ja silmät kiinni. Ja eihän noi yli-isot märkäpuvutkaan oikeutta tee meidän upeille vartaloille, öö eiku? Roikkuivat kuitenkin ikävästi päällä... Oikean kokoista märkkäriä kun ei pitkälle ihmiselle tahdo löytyä, varsinkaan unisex -mallistosta :'D

Mua ja Hanna-Maria kuitenkin onnisti (en todellakaan tiedä miten) ja meistä oli muutama ihan säädyllinen otos. Mä fiksasin puolinaista suoritusta huumahymyllä, ja Hanna nyt oli vanha tekijä noilla aalloilla ;) Ei tällaisia kuvia kuitenkaan joka reissulta saa muistoksi, joten yhteistuumin päätettiin pulittaa tarvittava summa, ja tilattiin haluamamme kuvat. Pari maisemakuvaa ja loput niitä semionnistuneita surffiotoksia. Pari kokeneempaa surffaria joukossamme myös oli, ja ois tehnyt mieli ostaa heidänkin surffikuvansa vaikka vaan taideteoksena tai muistona. Kyllähän toi nyt niin mageelta näyttää kun joku hallitsee sen laudan siellä aalloilla... No, treeniä vaan niin kai sitä kehittyy! Pitkänä ja kankeana en kuitenkaan itselläni niin valoisaa tulevaisuutta ton surffin parissa näe, mutta kyllähän sitä keskinkertaiseksi voi kaikessa oppia :-D Innostuttiin kaikki tosta lajista, ja meidän, kuvissakin näkyvä, ope oli aivan huippu tyyppi.   

Hanski <3

Näistä kuvista ei saa yhtään käsitystä tosta merenkäynnistä, mutta tollon oli oikeesti aivan hullut aallot. Kesti ikuisuuden ennen kun rannasta pääsi laudan kanssa syvemmälle. Aallot heitteli meitä ihan miten sattuu ja jos piti lautaa kainalossa niin ote vaan lipes ja lauta lähti salamana aaltojen mukana poukkoillen, karkuremmi veti hullun nykäyksen ja sit laudan sai kelattua sen avulla takas itelle. Jalat oli joka kerta aivan hapoilla kun merelle pääsi, hiekka meinaa lähti jatkuvasti jalkojen alta ja aallot löi vasten samalla kun kannatteli semipainavaa lautaa. Siis täydestä urheilusta kävi toi homma ainakin tona päivänä, ja tunnin jälkeen kaikki vaan lösähti rannalle ihan kuolleina :D 

Hyviä surffiaaltoja voi kuitenkin joutua odottelemaan aika kauan (kymmeniä minuutteja), ite täytyy olla oikeassa kohtaa tulevaan aaltoon nähden, ja muutenkin osata melkeinpä 100 metriä ennen aallon tuloa lukea, onko se aalto oikeanlainen ja kannattaako siihen meloa vauhdit. Ja vaikka meloo, ei välttämättä ehdi meloa tarpeeksi pitkälle tai tarpeeksi kovaa vauhtia siihen mennessä kun aalto on jo kohdalla. Paljon epäonnistumisia jo tossa lukemisessa, melomisessa plus laudalle nousussa. Opettajasta oli mun mielestä aika paljon apua, enkä ois ekana päivänä kertaakaan päässy laudan päälle ilman hänen neuvojaan :-D Periaatteessa tästä eteenpäin tota pystyis ilman opettajaakin treenaamaan, mutta jos vauhtien melominen laudan päällä ei ota onnistuakseen, ope pystyy silti aina työntämään sut aaltoon. Sitä kautta sai mun mielestä ensikertalaisena helpotetusta ja onnistumisia sitten paljon enemmän. Opettaja sanoikin, että paljon kärsivällisyyttä toi laji vaatii, ja aikaa kannattaa kuluttaa pelkästään jo siihen, että istuu merellä laudan päällä ja opettelee sitä aaltojenlukua. Jokainen aalto on myös erilainen, millään ei ole samanlaista profiilia tai voimaa kuin edellisellä, joka tekee hommasta jälleen haastavampaa...   

Yks lempparikuva! Meidän porukka venyttelemässä opettajan johdolla

Oon niin onnellinen näistä kokemuksista, ja nä kuvat on myös huikea muisto koko reissusta ja ekasta surffikerrasta! Tulevia surffikertoja odotellessa <3

-Essi

Matkakohde - check!

Jippikaijeee! Ollaan jo siinä pisteessä, että voin hiukan paljastaa, mihis päin maailmaa oon tammikuun lopussa lähdössä. No, yllätyksenä ei taida enää tulla jos sanon Kaakkois-Aasia, mutta tarkemmat koordinaatit ovat Vietnam ja Kambodza! 

Lennot ostin itse asiassa jo viikko sitten, mutta taas kulkee nä mun päivittelyt tänne hieeeman jälkijunassa. Matka-aika mulla on lentojen kanssa melkein kolme viikkoa nyt kuitenkin, vaikka ensin mielessä oli se kahden viikon trippi :-D Nälkä kasvaa syödessä, vaikka en edes oo reissuun vielä päässyt. Voisinhan mä vaikka kuukauden olla, mutta muut tulevat reissut verottaa jo jonkin verran, joten tällä mennään.

Kattava Vietnamin kartta

Pitkiä matkustusaikojahan tän toteutus tietää, mutta jos valitsee muutaman mieluisan kohteen Vietnamista, sekä pari Kambodzasta, niin taitaa olla toteutettavissa! Muutaman yön joutuu junassa/bussissa kärsimään, mutta säästäähän siinä - aikaa ja rahaa. Tä kaikki vaan passas meidän aikatauluihin aika hyvin! 

Kattava Kambodzan kartta

Mun lennot on tosiaan välillä Helsinki-Bangkok-Helsinki, ja Aasian päässä lennän Bangkokista sisäisellä lennolla Vietnamin pohjoisosassa sijaitsevaan pääkaupunki Hanoihin, jossa mua ollaankin sitten vastassa ;) Siitä alkaa sitten meidän matka melkein 2000km pituisen Vietnamin läpi, pysähdyspaikat vielä kysymysmerkkeinä! Google kertoo paljon, ja jos siellä ruudun takana on joku Vietnam/Kambodza -kokemuksia omaava, niin saa ilmottautua! Joitain henk.koht. vinkkejä oonkin jo saanut :-)

Vietnamin eteläosiin päästyämme, matkataan oletettavasti Vietnamin suurimmasta kaupungista rajan yli Kambodzan pääkaupunkiin, ja sieltä varmaan pariin eri kohteeseen? Täytyy hioa aikatauluja ja kiinnostuksen kohteita yhteen vielä, mutta tuskin minuuttiaikatauluja ja  kaikkia paikkoja etukäteen päätämmekään? Liian paljon nähtävää, liian vähän aikaa - joten kompromisseja on tehtävä ;) Paikanpäällä taitaa aika hyvin nähdä, mikä on oma juttu. Niin, ja Kambodzasta matkaamme yhdessä takaisin Bangkokiin, josta mun onkin sitten aika lähteä kohti kotia.

Tossa ois vielä kartta, josta näkee ehkä astetta paremmin, että mihin suunnille ollaan matkalla, jos ei Aasia niin tuttu tai tuoreessa muistissa ole! Thaikut jokainen varmaan tietää, näkyy siis kartassa keltaisella, me ollaan matkalla tummapunaiseen, oikealla näkyvään pitkula-Vietnamiin ja siitä vieressä sijaitsevaan lilaan Kambodzaan ;) Muita kuvia en googlehausta suosittele katsottavaksi kyseisistä kohteista, siis jos on itsellä tarkoitus viettää koko talvi Suomessa. Tulee nimittäin päätä huimaava matkakuume samantein... Ainiin, Vietnam on aika tarkalleen Suomen kokoinen pinta-alaltaan! Hätkähdyttävää, jotenkin se näyttää aika pieneltä ainakin tässä kuvassa? On vaan tuplasti pidempi melkein! :)

Sellasta pikku alkuhypetystä - olkaatte hyvät!

-Essi

Isänpäivä

Tällasella asustuksella oltiin isänpäivänä liikenteessä :-) Aika perussettiä, oma pointti oli, että tykkäsin noista korollisista nilkkureista hameen kanssa, ja pitkä rento neule toi vähän särmää muuten siistiin asuun. 

Vihdoin oon muuten päässy yli mun ohuiden sukkisten "kammosta", siis tiedättekö siitä, että ne näyttää jotenkin tosi mammalta kun iho kuultaa läpi... Nyt kun tollasia on näkynyt enemmän, on löytyny luotto että hyvältä näyttää kun vaan pukee ne oikeiden juttujen kanssa :-D Sopii syksyisiin asuihin tosi hyvin, talvella menee taas kunnon paksut sukkikset, jos hameen ylipäätään uskaltaa päälleen pukea ilman hypotermiaa!

Ihana aurinko tuli päiväämme piristämään!

Takki: H&M / kengät: Dinsko / laukku: H&M / paita: Zara / neuletakki: Lindex /
hame: H&M / sukkarit: Cubus / huivi: BikBok

Eilen sähläsin mun selän kanssa jotain mystistä, toisin sanoen nousin vaan autosta ja jäätävä kramppijumi alaselkään! Hyvä kun kävelemään pääsin tai yhtään kumartumaan, ei antanu taivuttaa eteen, taakse eikä sivuille... Siinä sitten painettiin hampaat irvessä se työpäivä ja itkua tihrustaen pääsin kunnialla illalla kotiin. Relaksanttia ja buranaa naamaan, mutta ei niin vaan auttanut, yöllä heräsin joka kerta kun piti liikahtaa suuntaan tai toiseen... Api joutu hierontahommiin, vaikka en nyt tiedäkään mistä tä tarkalleen johtu. Eikä tienny lääkärikään, tietenkään.

Vaikean selkähistrorian vuoksi aina sellanen pieni paniikki jyskyttää takaraivossa, että ei kai vaan välilevynpullistuma, mutta sormet ristissä toivon että menee tällä parin päivän "levolla" (=kävely, jumppailu, hieronta) ohi. Vähän ollaan parempaan menty tänään, pystyn siis sentään jo kävelemään ilman järkyttävää vihlontaa alaselässä tai sen suurempaa säteilyä pakaroihin. Liian monimutkainen ihmiskroppa, sanon minä! Foam rollerikin pääsi nurkasta pölyttymästä takaisin käyttöön, jos sais jumipakaroita auki ja sitä kautta selkään helpostusta :-) Nyt on väärä aika millekään vakavammalle, mulla ei kirjaimellisesti oo varaa siihen xD

-Essi

Hiukan kuulumisia

Heippa tyypit! 

Aika juoksee taas niin nopeaan... Aasian reissusuunnitelmat edistyy, ja suunta taitaa olla aika selvä sentään jo! Lentoja ois tarkotus laittaa ostoon ens viikolla, sitten voin paljastaa enemmän taas heheee. 

Tunteja tulee vietettyä koneella enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä tietoa kaivellen noista kohteista ja muista tarpeellisista asioista. Monta hommaa hoidettavana, mm. uusi passi, rokotuksia tarvii ottaa iso läjä jne. Oon niin innoissani tästä mun pienestä-suuresta matkastani, askel johonkin uuteen ja jännittävään toiselle puolelle maapalloa, kuitenkin vaan pieneksi aikaa. Nyt jo kuumottaa miksen pysty olla reissunpäällä pidempään, mutta tähän rakoon se ei vaan oo mahdollista (->emoji itkee silmät päästään).

Mieli ei pysy yhtään arkisissa asioissa, joten blogikin taitaa junnata paikallaan tässä alkutalven... Töitä paiskitaan niin paljon kun jaksaa, sieltä se matkakassa sit muodostuu. Noita muitakin matkoja varten pitäis saada säästettyä vielä käyttörahaa. Aika eri asenteella kyllä jaksaa näitä harmaita päiviä Suomessa kun tietää mikä ihana sitä odottaakaan! Ihan mahtavaa, en osaa edes joulua alkaa odottaa tai muuta tulevaa :-D Kunnon alkuhuuma tästä nyt... Koitan kuitenkin välillä tulla jauhamaan jostain muustakin kuin näistä tulevista tapahtumista, jotta ette kyllästy ennen kuin edes matkaan pääsen ;) 

Useammat varmaan huomas ensilumen sataneen maahan tossa pari päivää sitten, lähti kuitenkin yhtä nopeaan kuin tulikin. Mun toiveisiin... melkein vastattiin haha!! Kesärenkaat oli vielä autossa, mutta eipä ne nastatkaan tohon räntään erityisesti pureudu ;) Nyt on kuitenkin jo talvikumit alla!

Koitan tulla jauhamaan jotain järkevää tänne tässä joku päivä! :-) Ens viikolla vaan yks vapaapäivä buuu, ja muutenkin masentavan iltapainotteinen viikko. Eiköhän joku aamupäivä löydy aikaa tällekin!

Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää kaikille!

-Essi

Harmaus x2

Voihan tätä syksyn harmautta sentään! Se ois nyt marraskuu, kuten huomaamme... Muutama ihan kammottavaa päivää takana, siis nimenomaan sään puolesta. Päivä ei valkene ollenkaan ja vettäkin tiputtelee taivaalta. Parempi puurtaa töissä nä järkyttävät syyspäivät, muuten varmaan jumittaisin sohvalla vaan heheh... 

Lauantaina oli pyhä ja kaupat oli kiinni, joka tarkotti myös meikäläiselle vapaapäivää. Hiphip hurraa! Oltiin porukalla kaverin tupareissa, joista kuitenkin tulin vaan kotiin. Sunnuntaina nimittäin oli töitä, ja tiedossa superhyper kiirepäivä juurikin tuon edeltävän päivän kiinniolon vuoksi... Aina sama juttu :-) Pienessäkään päänsäryssä en ois varmaan tosta päivästä selvinnyt!

Tässä ois kuitenkin yks asu teille, vähän harmaa ja tummanpuhuva niinkuin sääkin. Ei tosiaan mitään kummepaa, perus vermeet joilla painelee joka päivä menemään :) Ilmat on lämmenneet taas niin paljon, että palasin takas syystakkeihin. Alla kuitenkin lämpöinen neule, jotta syksyinen tuuli ei liikaa pääse pureutumaan luihin ja ytimiin. 

Tuunailin ite hiukan noita mun vanhoja, mustia farkkuja :-D Meinasin jo kesällä leikata näistä shortsit, mutta hillitsin itseni kun tajusin oikeasti haluavani ennemmin löysällä lahkeella varustetut kulutetummat shortsit. Nyt on kuitenkin farkuissa ollut muotia vajamittainen lahje, ja samaa asiaahan ei aja taitellut lahkeet! ;) Tarkkaa hommaa. Lisäksi mun silmää on miellyttänyt juurikin viimeistelemätön lahje/helma, jolloin siis langanpätkää tulee esiin vähän sieltä täältä. Niinpä nappasin sakset käteen, muutama sentti pois lahkeiden alareunasta, ja voilá hahah!

Takki: BikBok / neule: H&M / farkut: BikBok / kengät: Nike AirMaxThea (Stadium) / laukku: Zara

Kuvaaminen alkaa tuntua taas hieman pakkopullalta ainaisen hämärän sään vuoksi. Kuvat on jatkuvasti epätarkkoja kun valoa ei riitä. Neljän jälkeen ei ole ulos enää mitään asiaa kameran kanssa heilumaan, joten saa nähdä miten tänne mitään matskua jatkossa saan :) Niitä tulevia reissuja odotellessa!! Ja kyllähän sitä valoa alkaa taas ens vuoden puolella enemmän näkymään täällä Suomessakin. Melkeen toivon lunta tänne kirkastamaan säätä?? Viimeistään heti sen jälkeen, kun oon saanu renkaat vaihdettua autoon :-D

Tsempit kaikille harmaaseen syksyyn!

-Essi

Reissusuunnitelmia

Nyt on mustaa valkoisella, nimittäin kolme ulkomaan reissua lopputalvelle! Tämä tyttö ei meinaa pysyä pöksyissään, mutta työmotivaatiota ainakin on, että löytyis sit elämiseenkin rahaa haha!

Kaks jo ostettua reissua ovat tammikuun puolessa välissä neljän yön setti Puolan Gdanskiin, kaupunkiloma arjen keskelle mielettömällä tyttöporukalla, ja toinen on maaliskuussa mun talvilomaviikolla toteutuva Madeiran matka perheen ja Aapon kanssa! Kolmanteen matkaan sain siinä suhteessa varmistuksen eilen, että mun pyytämässä 18 päivän palkattomassa lomassa on nyt esimiehen nimi alla. Suunnitelmana on lähteä tammikuun lopussa moikkaamaan Aasiassa reissavaa kaveria... Matkakohde ja sen suurempi suunnitelma vielä auki, mutta eiköhän tässä nyt pian ala tapahtumaan, kun vapaa on kerta varmistettu!! 

Pari kuvaa Thaimaasta vuodelta nakki ja papu :-) Laatukin sen mukaista

Oon jokaisesta reissusta täysin eri tavalla innoissani. Kaupunkilomat osaa olla tosi hienoja ja mielenkiintoisia, ja isolla porukalla matkanteko on tietenkin aina erilaista, siellä varmasti sattuu ja tapahtuu x) Plussaa on, että lennot on Turusta, ja paikanpäällä meitä pitäis odottaa aika hulppea asunto keskustassa jokinäköalalla. Koko reissu irtos edulliseen hintaan, kuten Gdanskiin ilmeisesti aina. 

Aasian reissusta nyt tulee tietenkin ihan mieletön. Indonesia on mun unelmakohde (monen muun rinnalla), sääli vaan ettei kahdessa ja puolessa viikossa sitä maata läpi koluta. Enintään Sumatralle vois olla mahis mennä? Taitaa jäädä muu Indonesia myöhemmälle elämälle, ainakin on jotain mitä odottaa. Upeita maita ja kohteita siellä on kuitenkin toinen toisensa perään, joten tuskin joudun pahasti pettymään? ;) Tässä reissussa on jännitysmomenttia astetta enemmän, kyllähän noissa Aasian maissa reissailu on aina vähän eri homma, asiat ei hoidu samalla tavalla kun Euroopassa. Lentomatka yksin noin kauas jännittää todella paljon, onneks oon viime vuosina jo useamman kerran lentäny yksin. Pädi vaan täyteen leffoja tai sarjoja... Sääli kun Netflix ei toimi ulkomailla ;) Myös selän takia toi koneessa istuminen stressaa valmiiksi, ja pulitankin ennemmin muutaman pennosen lisää että saisin alle 20h lennot per suunta, tai edes yhdellä vaihdolla. Katsotaan toteutuuko, kaikkiin maihin ei pääse vain kahdella lennolla, tarvii olla kaks vaihtoa eli kolme lentoa... Myös rokotuksia täytyy ottaa iso liuta, mulla on moni menossa vanhaksi. Lisäksi muutenkin noissa maissa saa helposti vähintään jonkun sortin vatsataudin, joten lääkearsenaali mukaan...  En mielellään tuhlais lomaani sairasteluun, varsinkaan missään sairaalassa tai muussa.. siellä ei toi hoito ole ihan samalla tasolla kuin täällä päin :) Lento kotiin päin vessassa jumittaen ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta. Kaks blondia teillä tuntemattomilla, toisella puolella maapalloa, hmm saas nähdä mitä tulee. Äiti ainakin panikoi siihen malliin, että katsotaan kahlitseeko hän mun kotisohvaan vielä ennen lähtöä! Kuulutan täällä sitten yhden kappaleen vapaita, edestakaisia lentolippuja heheh.

Hmm, kuulostaako Madeira kovin laimealta ton Aasian jälkeen..? No, en usko, kun matkan aika koittaa niin oon taas täysin valmis reissuun! Aasiasta palattuani ehdin hiukan vaja kuukauden puurtamaan taas töissä, joten rento reissu turvalliseen Eurooppaan tulee ihan mukavaan saumaan just ennen synttäreitä. Ja vielä palkallista lomaa, ah! Vanhempien kanssa on tietty erilaista matkustaa, mutten olekaan heidän kanssa reissussa ollut öö neljään vuoteen???? Ja huikeinta tietty on, että Aapo pääsee mukaan. Yritän saada Aapon mukaan ainakin surffikurssille, sekä varmaan autonvuokrausta ja vähän patikointiakin tiedossa. Varmasti kiva viikko tulossa.

Keväälle ois vielä matka Lappiinkin suunniteilla, mökki on jo varattu Leviltä maaliskuun loppuun. Lentistyttöjen kanssa lähdetään pidennetyksi viikonlopuksi vähän laskemaan ja bailaamaan, kruunaa kyllä tän talven! Tili tulee näyttämään pyöreää nollaa tai jopa miinusta tän kaiken jälkeen, mutta ainakin oon miljoona kokemusta rikkaampi. Nyt koitan painaa töissä niin monta tuntia viikossa kuin Ikealla on mulle tarjota, toki muutamia vapaapäiviä pakko pitää että selkäkin kestää menossa mukana. Marraskuusta tulee pitkä, pimeä ja tuskainen, mutta tunnelin päässä on valoa - sitä ihanaa, lämmintä aurinkoa ja vähän niitä palmujakin <3

-Essi  

Tyhjiö

Aloin taas vaihteeksi pohtimaan mun elämää yön pimeinä tunteina. Siis onhan sitä mielettömän onnellinen, kaikki asiat on oikeasti hyvin, mutta silti mun sisässä on joku tyhjiö. Osa tyhjiöstä on varmasti johtunut lentopallosta, kun ei oo vakituista harrastusta, urheilua johon sais myös purettua energioita ja jossain määrin turhautumista erinäisiin asioihin :-D Lisäksi joukkueurheiluun liittyy aina se joukkue, ne muut ihmiset, joita mun ympärillä ei enää niin aktiivisesti ole. 

Oon kuitenkin vähän päässyt pois tuosta lentopallotyhjiöstä, ja tietenkin osa tytöistä mun elämässä nyt muutenkin pyörii. Oon alkanut vähän innostua taas muista urheilumuodoista, en tietenkään samoissa määrin, mutta niin että pari kertaa viikossa jaksaa jotain touhuta. On muuten mahtavaa tuntea jotain lihaksia piiitkän tauon jälkeen, miten jalat menee maitohapoille uidessa, tai kuinka salilla tuntuman saa just oikeaan lihakseen, salin jälkeisestä aamusta puhumattakaan :-D

En malta kuitenkaan odottaa kevättä. Ekaa kertaa pariin vuoteen aion pyrkiä opiskelemaan, ja siihen liittyvät asiat on mun mielessä pyörineet ihan jatkuvasti viimeiset vuodet, nyt ehkä vielä enemmän. En vieläkään ole ihan varma koulutuksesta, mutta jotain hajua alkaa olla... vähintään siitä mihin en ainakaan halua :'D Viime yönä kuitenkin valaistuin siinä asiassa, että tä koulupaikka taitaa olla mun tyhjiö just nyt. Oon ollut jo pidempään tosi ahdistunut siitä, ettei mun elämällä oo sitä suuntaa, jonka toivoisin sillä olevan. Oon kaivannut uutta haastetta (vaikka se myös pelottaa, ja paljon!!) ja uusia ihmisiä, uutta ympäristöä ja niin, sitä suuntaa elämälle.

Toiveissa on todellakin jäädä Turkuun, vaikka tänne onkin vaikea päästä moniin kouluihin. Oon ihastunut Turkuun uudestaan viime vuosina, enkä mielelläni lähtisi täältä, vaikka se vois olla avartava kokemus. Eniten kuitenkin pelottaa se, etten ekalla yrittämällä haluamani kouluun pääse, joka on valitettavan todennäköistä. Viime talvi meni ihan reisille, mun selkätilanne oli tosi huono ja pää aivan sekaisin kaikesta siihen liittyvästä, en saanu itestäni mitään irti. Pikku talviuni vissiin, en edes pahemmin muista tosta ajasta mitään?? Kunnon koomakuukaudet. Nyt kun oon täysin valmis aloittamaan uuden, jännittävän luvun mun elämässä, en tiedä miten kestän, jos epäonnistun. En jaksais enää yhtä lisävuotta töissä (ainakaan samassa), se on jo niin nähty x) 

Mulla on ylipäätään hukassa kaikki opiskeluun liittyvä. Ns. lukutekniikasta ei oo varmaan mitään käryä - oon muutenkin ollut vähän huono oppimaan paineen alla. Kirjoittaminen tällaisen hölynpölyn lisäksi on myös hukassa, miten osaan vastata hyvällä äidinkielellä järjestelmällisesti kysymyksiin... Soveltaa oppimaani tietoa tarpeeksi hyvin, edes lukiossa sitä ei kovin paljoa vaadittu, joten "taidot" ovat ruosteessa ja pahasti. En myöskään osaa arvioida mun keskittymiskykyä nyt kun en sitä ole pitkiin aikoihin harjoittanut yhtään - sekin on ollut mun heikkous. Toivotaan että tahdonvoimalla saan paljon aikaiseksi heh... Pelottaa vähintäänkin noi asiat todella paljon, ja jos vaan mahdollista, niin valmennuskurssi taitaa olla paikallaan mun tilanteessa. 

Pienenä panoksena, no öö ammatin saamisen sivussa, pidän sitä, että viime kuukausina meidän keskustelu mahdollisesta tulevasta koirasta on taas ollut kiivasta. Parempi tilanne kuitenkin olis, jos molemmat saatais opiskelupaikat Turusta ja olis varma ympäristö mihin ottaa tuo hauva. Vihdoin parin vuoden keskustelujen jälkeen, rotu taitaa olla jo kohtuullisen selvillä, joka sentään auttaa alkuun tätä prosessia :'D Noita haukkuja ei vaan joka kaupungissa kasvateta, joten päätökset tarvis tehdä ajoissa jotta omamme saamme... Vielä ei kuitenkaan olla mitään päätöksiä tehty, ja voi olla että tilanne venyy vielä 1,5 vuotta eteenpäin... Jotenkin mulla on myös sellanen kutina, että tuo koira täyttäis jonkun tyhjiön. Siitä sais harrastuskaverin koska vaan, ja myös ystävän piiitkäksi aikaa! Vaikka nyt pelottaa ja mietityttää kaikki, oon varma että kun koira meille joskus tulee, pohdin että miksei tehty tätä aikaisemmin :-D

Nyt ihanaa keskiviikon jatkoa ruudun toiselle puolen! Pohdiskelut purettu jollain tasolla järkeväksi tekstiksi, joten nyt nousen sohvannurkasta muihin puuhiin ;)

-Essi

Kolmenkympin villakangastakki

Yep, takki kolmellakympillä, ja vielä villakankainen sellainen. Näitä on nyt ainaki blogeissa näkynyt yhdellä sun toisella, heh... Itse tein kompromissin, kun löysin mun ihanan mustan trenssini (KLIK!), joten päätin tinkiä uuden villakangastakin ostossa. Niinpä löysin tämän ihanuuden tuohon hintaan - not a bad deal at all! Noi laatikkomalliset isohkot takit on nyt niin kivoja! 

Joku muistaa varmaan mun viininpunaisen villakangastakin (KLIK!) alkukeväältä? Sen, jonka H&M:n alesta 18 eurolla ostin.. Tykkään siitä ihan hirveesti, ja sitä tulikin pidettyä ahkerasti varsin lämpöisen lopputalven takia... Nyt mulla oli hakusessa tuon kauluksettoman version kaveriksi leveillä kauluksilla varustettu harmaa ja vähän pidempi takki! Ihan varma en ollut, haluanko meleeratun vaiko tasavärisen, mutta tuo hinta ratkaisi mun pulman heti..! Em. rinnalla tämä taitaa olla ens kuun käytetyin takki, ellei paukkupakkaset tee ennenaikaisesti tuloaan.

Muuten aika yksinkertaisilla vaatteilla on tämä syksy menty. Ja tullaan talvikin menemään... Samat peruspaidat ja -neuleet tulee näkymään päällä kerta toisensa jälkeen, ei talvella oo sellanen olo, että jaksais panostaa mihinkään erityiseen. Vähän eri materiaaleja, mutta yksinkertaiset muodot, ja värit maanläheisiä. Harmaa on kyllä vienyt mun sydämen - kaikissa eri sävyissä! Mustaan oon koittanut totutella, tässäkin puin mustat sukkahousut mustan hameen kaveriksi. Ennen en ois ikinä tehnyt näin :-D Miettikää... Tuo harmaa pidempi neule on muuten ihan lemppari!! Käy kaikkiin asuihin ja on täydellisen pehmeä.

Takki: H&M / neule: Lindex / raitapaita: BikBok / hame: H&M /
sukkarit: H&M / kengät: Nike AirMaxThea (Stadium) / laukku: äitin vanha

Kauhea ahdistus kun kuvissakin näkyy keskellä päivää toi harmaus?! Siis päivä ei valkene kunnolla ollenkaan, ja varsinkin nyt kun kaivoin tähän tekstiin ton toisen linkin aiemmista postauksesta ja näin niitä ihania alkukevään kuvia... Voi jumpe, mieletön auringonpaiste ja kirkas ilma... Buu, en tykkää tästä tulevasta talvesta jos se aikoo olla yhtä synkkä kuin edeltäjänsä.

Ja käääk yks juttu vielä, en malta odottaa... toivon, että pian saan kertoa teille kivoja uutisia! Jännittää, enkä uskalla vielä kellekään puhua mitään. Muuten tuntuu, ettei kivat asiat tapahdukaan x) Pakko kuitenkin vähän hypettää... Sormet nyt ristissäää... 

Terkuin
Essi

Vielä yhdet ruskakuvat

Voipi olla, että ootte jo totaalisen kyllästyneitä mun ruskahuumailuun, mutta tässä ois nyt vielä kerran yks kuvapläjäys syysmaisemaa! Mun piti viimisten kuvien jälkeen käydä vielä kerran kuvaamassa tota ruskaa kun puol Turkua oli keltaisten lehtien peitossa, ja ois ollu kiva saada vertailua miten äkkiä se tilanne muuttuu. Mutta sit oli jotenkin niin huonoja säitä siihen väliin kun ois ollut vapaapäivä, että näillä ny mennään!  

Lokakuun alku:

Ekoista kuvista viikko eteenpäin:

Vastapainona tälle kaikelle voin kertoa, että viikonloppuna meillä töissä vietellään jo joulua :D Eli tonttulakit päässä painellaan menemään ja joulupukkikin vierailee talossa, muutama joululaulu tuli tänään kuultua sekä lisäksi ite maistatan asiakkaille meidän glögiä ja pipareita. Voitte vaan miettiä tota epätodellista tunnelmaa ja sitä joulun tuoksua, jonka glögi saa aikaan... Niin, ja joulutuotteet meille tuli myyntiin siis jo syyskuun puolvälissä! Ja joulu "rakennettiin" tavarataloon ihan kunnolla viikkoa myöhemmin, syyskuun puolella sekin siis. Että yli kolme kuukautta yhteensä pitää kestää tätä hössötystä. Vaikka joulusta ihan tykkäänkin, mulle riittäis hyvin se yks kuukausi! x)

Nyt ihanaa viikonloppua kaikille!

-Essi