Throwback Portugaliin - Surffi

Eikää en kestä! Kuulkaa ihan tippa linssissä olin kotisohvalla, kun sain vihdoin ladattua mun tilaamat surffikuvat kesän Portugalin reissulta! Muutenkin matkakuumeisena, tj -päiviä laskeskellen tä ei helpota oloa yhtään hehee... Seassa myös ekana päivänä muutama Hannan kameralla otettu kuva meistä ja maisemasta!

Meillä oli siis heti toisena surffipäivänä kuvaaja paikalla surffikoulun puolesta, joka nappaili kuvia sekä vedessä että maalla. Tunnin lopuksi meille jaettiin käyntikortit, joissa oli ohjeet nettisivulle, missä voimme kuvia "ihastella", ja niitä voi myös ostaa itselleen (joo, ei saanut kopioitua eikä screenshotattua tms :b). Illalla hostellilla selattiin noita satoja kuvia läpi (siellähän oli tietty muistakin kuin meistä kuvia), ja no, kunnon huutonaurut ainaki saatiin aikaiseksi :'D Ei ketään nyt mestari tossa lajissa vielä ollut, eikä ole siis tänä päivänäkään... Todella haastavaa hommaa, mutta onnistumisen tunteet sitäki huikeampia jos laudan päälle sattui pääsemään. Kuvissa oltiin tukka sekaisin aalloissa mylläämisestä, muuten vaan pärskittiin vettä (& räkää) nenästä tai oltiin just kaatumassa mitä huvittavimmissa asennoissa suu auki ja silmät kiinni. Ja eihän noi yli-isot märkäpuvutkaan oikeutta tee meidän upeille vartaloille, öö eiku? Roikkuivat kuitenkin ikävästi päällä... Oikean kokoista märkkäriä kun ei pitkälle ihmiselle tahdo löytyä, varsinkaan unisex -mallistosta :'D

Mua ja Hanna-Maria kuitenkin onnisti (en todellakaan tiedä miten) ja meistä oli muutama ihan säädyllinen otos. Mä fiksasin puolinaista suoritusta huumahymyllä, ja Hanna nyt oli vanha tekijä noilla aalloilla ;) Ei tällaisia kuvia kuitenkaan joka reissulta saa muistoksi, joten yhteistuumin päätettiin pulittaa tarvittava summa, ja tilattiin haluamamme kuvat. Pari maisemakuvaa ja loput niitä semionnistuneita surffiotoksia. Pari kokeneempaa surffaria joukossamme myös oli, ja ois tehnyt mieli ostaa heidänkin surffikuvansa vaikka vaan taideteoksena tai muistona. Kyllähän toi nyt niin mageelta näyttää kun joku hallitsee sen laudan siellä aalloilla... No, treeniä vaan niin kai sitä kehittyy! Pitkänä ja kankeana en kuitenkaan itselläni niin valoisaa tulevaisuutta ton surffin parissa näe, mutta kyllähän sitä keskinkertaiseksi voi kaikessa oppia :-D Innostuttiin kaikki tosta lajista, ja meidän, kuvissakin näkyvä, ope oli aivan huippu tyyppi.   

Hanski <3

Näistä kuvista ei saa yhtään käsitystä tosta merenkäynnistä, mutta tollon oli oikeesti aivan hullut aallot. Kesti ikuisuuden ennen kun rannasta pääsi laudan kanssa syvemmälle. Aallot heitteli meitä ihan miten sattuu ja jos piti lautaa kainalossa niin ote vaan lipes ja lauta lähti salamana aaltojen mukana poukkoillen, karkuremmi veti hullun nykäyksen ja sit laudan sai kelattua sen avulla takas itelle. Jalat oli joka kerta aivan hapoilla kun merelle pääsi, hiekka meinaa lähti jatkuvasti jalkojen alta ja aallot löi vasten samalla kun kannatteli semipainavaa lautaa. Siis täydestä urheilusta kävi toi homma ainakin tona päivänä, ja tunnin jälkeen kaikki vaan lösähti rannalle ihan kuolleina :D 

Hyviä surffiaaltoja voi kuitenkin joutua odottelemaan aika kauan (kymmeniä minuutteja), ite täytyy olla oikeassa kohtaa tulevaan aaltoon nähden, ja muutenkin osata melkeinpä 100 metriä ennen aallon tuloa lukea, onko se aalto oikeanlainen ja kannattaako siihen meloa vauhdit. Ja vaikka meloo, ei välttämättä ehdi meloa tarpeeksi pitkälle tai tarpeeksi kovaa vauhtia siihen mennessä kun aalto on jo kohdalla. Paljon epäonnistumisia jo tossa lukemisessa, melomisessa plus laudalle nousussa. Opettajasta oli mun mielestä aika paljon apua, enkä ois ekana päivänä kertaakaan päässy laudan päälle ilman hänen neuvojaan :-D Periaatteessa tästä eteenpäin tota pystyis ilman opettajaakin treenaamaan, mutta jos vauhtien melominen laudan päällä ei ota onnistuakseen, ope pystyy silti aina työntämään sut aaltoon. Sitä kautta sai mun mielestä ensikertalaisena helpotetusta ja onnistumisia sitten paljon enemmän. Opettaja sanoikin, että paljon kärsivällisyyttä toi laji vaatii, ja aikaa kannattaa kuluttaa pelkästään jo siihen, että istuu merellä laudan päällä ja opettelee sitä aaltojenlukua. Jokainen aalto on myös erilainen, millään ei ole samanlaista profiilia tai voimaa kuin edellisellä, joka tekee hommasta jälleen haastavampaa...   

Yks lempparikuva! Meidän porukka venyttelemässä opettajan johdolla

Oon niin onnellinen näistä kokemuksista, ja nä kuvat on myös huikea muisto koko reissusta ja ekasta surffikerrasta! Tulevia surffikertoja odotellessa <3

-Essi