Lupailinkin jo, että tänään kirjottaisin teille eräästä haaveesta, kuten otsikkokin kertoo... Eli kyse on koirasta. Tähän kohtaan laittaisin smilejä sydänsilmillä, jos se olisi mahdollista ;) Koirakuume -sanaa en tykkää käyttää, koska se kuullostaa vaan joltain villitykseltä. Tää meidän hankinta on jo varmaan vuoden ollut hiljalleen harkinnan alla, tyylillä "joskus sitten".
Noin vuoden ajan ollaan siis silloin tällöin puhuttu siitä, kuinka ihanaa ois joskus hankkia koira. Tä koko aika on oikeastaan menny siihen, et ollaan pohdittu mikä ois meitä molempia miellyttävä ja meidän elämäntyyliimme sopiva rotu. Päätös oikeastaan syntyi pikku hiljaa, luonnollisesti. Kallistuttiin molemmat novascotiannoutajaan eli tolleriin. Taas sydänsilmäsmilejä kiitos! Noutajat on kuitenkin hyväluonteisia koiria, ja koko ois just passeli! Pienin noutajarotu siis. Ei mikää pienenpieni rotta, mutta ei liian suurikaan, kuten esim. kultainennoutaja olisi.
Novascotiannoutaja olisi myös monipuolisuudeltaan loistava koira. Mua on aina kiinnostanut agility, ja vaikka mulla tä selkäsairaus nyt onkin, hyvinä aikoina saan kuitenkin juosta pehmeällä maastolla. Lisäksi jokapäiväinen lenkitys (kävely) tekisi todella hyvää mun selälle, nyt ja jatkossa :) Aapoa taas kiinnostais linnustaminen, johon tollerit ovat täysin soveltuvia metsästysvietin takia. Toki tätä viettiä pitäisi jo aivan pienestä saakka ilmeisesti "ärsyttää"...
Juteltiin meidän mietteistä jo Aapon vanhemmillekin (heillä on lähes koko Aapon elämän ajan ollut koira, kuoli n. pari vuotta sitten), ja he innostuivat kovasti ajatuksesta, ja näin on hoitopaikkakin taattu :) Mun vanhemmilla on vielä mun 11-vuotias kissa kotonaan, joten sinne ei parane koiraa ihan vielä viedä edes vierailulle ;) Aapon äiti on myös ollut mukana kouluttamassa useampiakin koiria, niin luonnollisesti ensikertalaisina saataisiin kivasti apuja, jos sellanen tilanne eteen tulisi :)
Meidän mielestä koiran ottaminen on kuitenkin iso juttu. Se vaatii paljon aikaa elämästä, ainainen lenkitys ja muu huomiointi, aktiviteetit jne, ja se tulee kuitenkin olemaan elämässä parhaimmillaan seuraavat 15 vuotta! Se on perheenjäsen siinä missä lapsikin :) Todella onnellinen olen siitä, että Aapon vanhemmat pystyy olemaan meidän "rinnalla" tässä asiassa. Se tekee päätöksestä paljon helpompaa.
Ai että mikä hurmaava olento ;)
Jokatapauksessa, ongelma on nyt siinä, että ollaan "epävarmoja" siitä, koska pentu kannattaisi hankkia. Mikä olisi "oikea elämäntilanne?" Onko sellasta..? Varsinkin pentuaikana haluaisi antaa kaiken huomionsa kyseiselle eläimelle, olla aikaa opettaa sitä "tavoille" ja kouluttaa. Mutta koska elämässä on tällainen aika..? Vaikeita kysymyksiä. Ei kuitenkaan ylihuomenna tai parin viikon päästä olla tätä haavetta toteuttamassa. Halutaan ensin opiskella kyseisestä rodusta lisää, tutustua yleisesti koiran koulutukseen ja muihin vastaaviin juttuihin, ja tämän jälkeen vasta (jos elämäntilanne on sopiva) alkaa etsiä hyviä vanhempia, joille pentuja olisi tulossa. Eli aika pitkä prosessi edessä :)
Jos kiinnostaa lukea kyseisestä rodusta tiivistelmä, ja tietää mihin me mahdollisesti ollaan ryhtymässä joskus, täällä taustatietoa: Novascotiannoutaja
Kuten otsikko jo kertoo, uskon että joskus meille tällainen hauvavauva vielä saapuu! Koiran osto ei ole ongelma, vaan ehkä suurimpana asiana meitä mietityttää pentuaika. Toiseksi suurimpana totta kai se, että koira tulee olemaan elämässä 15 vuotta! Mutta ei sitäkään voi liikaa miettiä, koska elämänrytmi muuttuu kuitenkin koiraa mukailevaksi ja se ns. sulautuu arkeen, jonka jälkeen ei varmasti osaa edes kuvitella elämää ilman kyseistä otusta :) Katsotaan mitä tulee!
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3