Barcelona

Tässä tulis vihdoin tä viimeinen reissupostaus. Mun loman viimeiset kolme päivää vietettiin siis Barcelonassa, ja odotukset oli korkeella tästä paljon kehutusta kaupungista. Vaikka tiedostettiin, että paikka on todella suuri, ja väkiluku kaupungissa huima, silti se vilkkaus jotenkin yllätti. Oltiin rakastuttu ensin pieneen Ericeiraan, josta taas siirryttiin kauniiseen, mutta kohtalaisen rauhalliseen Lissaboniin, joten jollain tapaa Barcelonan kaikki meteli ja varsinkin ihmismäärä tais olla liikaa samaan syssyyn :D En silti ikinä halua antaa tollasten asioiden häiritä, vaan kerta kun sinne ollaan tultu, niin siellä otetaan kaikki irti.

Hanna & Hanna saapuivat tosiaan junalla Barcelonaan, ja mä yksin lentäen. Tuotti todella suurta haastetta laskeutumisen jälkeen koittaa löytää tyttöjen luo, vaikka juna-aseman nimi mulla olikin tiedossa. Portugalissa tosiaan kaikki puhuivat hyvää englantia, mutta oli taas pieni isku vasten kasvoja kun muistin että niin, Espanjassahan meininki on vähän eri. Enkku ei ihan taittunut ainakaan tolla alueella, ja sain muutenkin (jälkeenpäin ajateltuna huvittavan) huonoja ja vaillinaisia ohjeita. Parin tunnin epätoivoisen pyörimisen sekä bussimatkan ja paikallisjunan jälkeen löysin kuitenkin tytöt, ja päästiin etsimään meidän kotia.

Oltiin siis saatu kämppä airbnb.com -sivuston kautta, tiedossa oli erään miehen asunto, jossa hänen alivuokralaisensa sillä hetkellä asui. Saatiin kaks makkaria ja oma vessa, joka oli jopa luksusta, vaikka lämmintä vettä ei pahemmin tullutkaan. Tä alivuokris oli päivät koulussa, ja muuten iltaisin omissa oloissaan asunnolla, joten me saatiin tehdä omia juttujamme. Jos tarvittiin apua tai vinkkejä, niitä kyllä sai. Kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus :) Kämppä oli siis ihan hyvällä sijainnilla kohtuu keskustassa, mutta koska Barcelona on aika suuri (ja oltiin reissusta ja sen kävelymääristä jo jotain opittu), päätettiin suosiolla ostaa kymmenen kerran metrokortit (10e). Metrolla kulkeminen tuolla oli tosi helppoa ja uskomattoman nopeaa - kun asuu Turun kaltaisessa tuppukylässä verrattuna tuollaiseen suurkaupunkiin, sitä hämmästelee miten julkiset on saatu niin toimiviksi :) Ei tosiaan haitannu, vaikka juuri näet metron lähtevän pysäkiltä, koska vaivaisen neljän minuutin kuluttua tuli jo seuraava. 

Meidän päivät meni pääasiassa kiertelyyn, haluttiin nähdä tän suuren kaupungin lisäksi pikku kujia ja ranta, ja lähellä rantaa olevalle kukkulalle päätettiin myös kiivetä. Oishan Barcelonassa vaikka miten paljon nähtävää, mutta kolmessa päivässä ei jaksanut ottaa mitään mielettömiä tavotteita ja koluta läpi nähtävyyksiä tai muutakaan erityistä. Mentiin mihin tuuli kuljetti :-D Vaikka en kaupunkiin varsinaisesti rakastunut, ois tuolla ihan mukava käydä joskus uudelleen vaikka viikon lomalla, ja tehdä vähän erilaisia juttuja. Lennot Suomesta ovat kuitenkin edullisia tuonne, joten jos ei ole varaa minnekään kauemmas lähteä, niin mielelläni kyllä käyn uudestaan. Säät kyllä suosivat todella hyvin! Aamut olivat pilvisiä, mutta jo aamupäivästä aurinko porotti polttavan kuumana. Lähinnä se ihmispaljous ja tylyt paikalliset (ymmärrettävää, mutta silti) jättivät "parantamisen varaa". Tuuri myös kävi, ettei keneltäkään varastettu mitään, tai esim. pankkikorttia kopioitu automaatilla, sillä näitä tapauksia on tainnut aikas paljon tuolla käydä... 

Älkää pelästykö mun teippauksia :) Vimpalla surffitunnilla aalto löi vähän pahasti vatsaa vasten, ja Lissabonissa kun käveltiin päivät, lihakset alko kramppailemaan. Onneks mulla oli kaks fyssaria matkassa mukana! Kerron varmaan muutenkin vielä jonkin sortin "selkäpostauksen" reissusta.

Kaksoset Hanna&Hanna :'D

Tuolta ylhäältä kukkulalta kulki alas Levin gondolihissiä vastaava näköalahissi, jolla päätettiin sitten tulla takaisin kaupunkiin. Haluttiin mennä rannalle ton patikoinnin jälkeen rentoutumaan, ja koska kävelykilometrejä oli jälleen useampi takana sekä päivä oli todella kuuma, päätettiin ajan ja hermojen säästämiseksi maksaa 11e, ja tulla hissillä alas rannalle! Se olikin aika hauskaa, ja sain kivoja kuvia matkalta! Mua ei tuolla korkeuksissa pelottanut yhtään, mutta ennen meidän hissiin nousua nähtiin, kun eräs nuori nainen pyörtyi siellä. En tiedä johtuiko kuumuudesta vai pelosta, mutta hissin saavuttua perille, hän jäi yksin seisomaan hissiin puristaen ihan rystyset valkoisenaan tolppaa! Kun työntekijä meni tytön luo, tämä valui hitaasti lattialle taju kankaalla :-D Ja Hanna-Mari oli tietenkin heti siellä auttamassa, kun ei työntekijät osanneet edes jalkoja nostaa ylös... Tyttö virkos kyllä heti ja oli ihan nolona kun meitä jonotti siinä ulkona iso porukka hissille :-D  

Satamaa

Ranta!

Rannan vieressä oli maauimala! Näytti tosi kivalta ylhäältä päin :)

Perillä! Tuolla oli aika isot aallot, ei sellaset surffiaallot vaan sellaset ärsyttävät, ettei edes päässy sinne veteen kunnolla :D Ja sit tulikin jo äkkisyvää...

Tuolla oli frozen jogurtista vaikka mitä eri makuja, ja sai ite laittaa päälle kaikkea herkkua!! Granaattiomena oli ainakin hyvä maku :)

Selailin netistä vähän vinkkejä, missä kannattaa käydä, ja La Ramblan varrella sijaitseva kauppahalli tuli monissa kommenteissa esiin. Sehän oli meidän matkan varrella pari kertaa, joten käytiin siellä kahtena päivänä hakemassa vähän tuoreita hedelmiä!! Tuolla ois ollu vaikka mitä kaikkea tarjolla, mutta hedelmät ja mehut riitti paremmin kun hyvin :)

Muita kuvia keskustasta ja satamasta päin:

Tossa puistossa käytiin istuskelemassa ekana päivänä :)

Takana näkyvällä kukkulalla siis oltiin! :-)

La Rambla (jopa hieman tyhjillään xD)

Hannojen aika jatkaa matkaansa tuli tiistaina illalla, joten saatoin tytöt asemalle, ja suuntasin ite vielä keskustaan. Kiertelin kauppoja ja ostin yhden tuliaisen, mutta koska vaatekaupatkin oli niin täynnä porukkaa (esim. sovarille jonotusaika n. 30-40min), en jaksanut siellä tuntia kauempaa pyöriä. Soiteltiin Aapon kanssa, ja stressasin mun aamuyöllistä selviytymistä lentokentälle, kunnes Api (totta kai) sai mulle mielenrauhan, ja lähdin metrolla kohti kotia. Ilta ja yö meni ihan hyvin, vaikka ensin jännitti olla alivuokrismiehen kanssa kaksin asunnolla. 

Tosiaan, aamuinen suunnitelma oli saada taksi ja suunnata sen kanssa lentokentälle (metrot eivät kulkeneet), mutta kuten Aapollekin olin jo panikoinut, en tosiaan saanut taksia/niitä ei ylipäätään näkynyt aamulla klo 5 missään. Plan B oli etsiä hotelli (jonka olin googlettanut aikaisemmin) ja pyytää respaa soittamaan mulle taksin. Ei, hotelli ei ollut enää siinä jossa se oli joskus ollut, ja aloin vähän hätääntymään. Näin jonkun paikallisen kävelevän kadulla, ryntäsin kaikkine tavaroineni hänen luokseen ja kyselin taksia. Ei sanaakaan englantia, mutta taksi -sanan totta kai ymmärsi. Viittoi, ettei ole takseja, ja minä taas vuorostani viitoin tahtovani lentokentälle. "Aeropuerto", ainut espanjankielinen sana jonka varmaan ylipäätään tiedän, pääsi suustani, ja miekkonen osoitti viereistä bussipysäkkiä. Ei tosiaan oltu millään järin suurella kadulla, eikä autoja tai ihmisiä ollut missään, hieman siinä sitten epäilytti koska mahtaa mennä seuraava bussi.. Tarjosin miehelle myös puhelintani, jos hän voisi soittaa mulle taksin, mutta elekielestä ymmärsin, ettei takseja oikeasti ole tuohon aikaan liikkeellä??

Paniikkini sen kun kasvoi, ja bongasin muutaman kymmenen metrin päästä kaksi nuorempaa naista. Toivoin heidän osaavan englantia edes hieman, mutta turhaan. Naisetkin viittoivat, ettei takseja ole, eivätkä edes puhelimestani soittaneet taksia minulle. Osoittivat samaa bussipysäkkiä kuin mies oli osoittanut, joten menin siihen sitten odottelemaan... En keksinyt muutakaan. Ei mennyt onneksi kuin 5 minuuttia, ja bussi tuli. Nousin kyytiin, ja koitin kysellä kuskilta pääsenkö tällä lentokentälle. Ja jälleen, tuskin ketään yllättämättä, voin kertoa hänen olemattomasta kielitaidostaan englannin suhteen. Huutelin muille matkustajille, josko joku osaisi enkkua, mutta turhaan. Koko bussissa kukaan ei siis osannut edes sen verran englantia, että olisi osannut parilla sanalla neuvoa mut lentokentälle?!?! Niin vaikea uskoa, mutta fakta on, että monet turistit puhuvat kuitenkin espanjaa, ja tuolla dubataan kaikki tv-ohjelmat, joten ei vahingossakaan pääse sitä englantia kuulemaan...

Anyway, sönkkäsin taas tuota ainoaa osaamaani espanjankielistä sanaa, jonka jälkeen kuski pudisteli päätään, ettei sillä bussilla pääse lentokentälle. Siinä kohtaa meinasin jo pillahtaa itkuun, mutta koska se ei mitään olisi auttanut, oli pakko kerätä itteni. Etupenkillä istuva nainen alkoi kuitenkin yllättäen puhua kuskin kanssa espanjaa, ja hän nyökytteli innokkaasti. Seisoin heidän välissään, ja pian nainen viittoi mua istumaan. Maksoin bussin ja istuin, ja viitoin hänelle takaisin, josko hän voisi sitten kertoa kun mun pitää jäädä pois. Hän oli koko mun Barcelona-visiitin ystävällisin ihminen, eikä siihen tarvittu edes kielitaitoa. Hän vaan halusi auttaa mua, ja pystyi siihen ilman yhteistä kieltä! Ilman tuota naista oisin varmaan noussut bussista pois...

NO, eihän tämä tähän loppunut. Kun oltiin muutama kilometri siinä ajettu, ja ajattelin kaiken olevan jo ok. Pian nainen painoi nappia ja viittoi mua jäämään kyydistä, osoittaen edessä näkyvää toista bussia, jonka kyljessä luki jättimäisillä kirjaimilla Aeropuerto. Kiittelin kaikilla kielillä mitä siinä hädässä muistin, hymyilin ja vilkutin ja olin onneni kukkuloilla... kunnes pääsin lähemmän tuota lentokenttäbussia. Se oli jo puoliksi täynnä, ja siihen oli varmaan 20-30 metrinen jono. Eli nopealla matikalla, näin heti etten tule millään mahtumaan bussiin. Paniikki hiipi jälleen, varsinkin kun näin aikataulun, jossa ei lukenut seuraavasta bussista mitään, tai aikaisintaan se tulisi tunnin päästä (en ihan ymmärtänyt mitä päivää elettiin), joka olisi jo liian myöhään... Siinä sitten seisottiin jonossa, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. 

Pian hieman kauempaa, erään auton luota tuli nuori mies kohti jonoa, englanniksi kysellen, ovatko kaikki menossa lentokentälle ja tarvisiko joku kyytiä. No, siinä sitä sitten oltiin, ventovieras tarjoaa pimeää taksikyytiä kentälle. Menenkö kyytiin ilman varmuutta määränpäästä tai mun muustakaan kohtalosta, vai jäänkö jonottamaan bussiin johon en kuitenkaan tule mahtumaan. Elämäni ehkä vaikein päätös tähän mennessä, mutta kun jonosta lähti pari muutakin tyyppiä, kolmen sekunnin mietinnän jälkeen ampaisin heidän peräänsä ja kysyin pääseekö tällä kyydillä siis lentokentälle. Hinnaksi hän ilmoitti heti 40e, joka ei mua siinä kohtaa kiinnostanut yhtään. Ajattelin, että jos ehjänä pääsen kentälle, maksan vaikka satasen :-D Siinä sitten sullouduttiin autoon, kolmioviseen sellaiseen (ei edes mahdollisuutta hypätä kyydistä jos tie vie muualle kuin oltiin sovittu...), ja kuski selitti myös ettei takseja vaan ole tähän aikaan missään (mitä en vieläkään voi ymmärtää, ton kokoisessa kaupungissa... Turistithan haluaa aina takseja??). Siinä sitten rukoilin kerran jos toisenkin (matkan aikana Hanna-Marilta opittua xD mun pelastus maybe?), ja auto lähti viemään kohti suurta moottoritietä, jossa oli koko matkan isoja kylttejä lentokentän suuntaan. Vähän turvallisempi olo, kun pystyin sentään seuraamaan mihin oltiin matkalla, ja tie oli pelkkää suoraa. Ja todellakin pääsin kymmenessä minuutissa kentälle, kamoineni kaikkineni. Siinä kohtaa teki mieli itkeä onnesta. 

Elämäni ehkä tyhmin päätös, koska todellakin tiedostin kaikki riskit. Myös sen, että koko keissi ois voinut olla järjestetty, että jonosta lähtee muutakin porukkaa kyytiin jne. Ehkä pitäis alkaa uskomaan tuohon yläkerran Herraan, hehe, tais rukoilut auttaa.. No, kun terminaaliin pääsin sisälle, ei mun lentoa lukenut missään, joten mun piti raahautua vielä bussin kanssa toiseen terminaaliin, josta onneksi löysin mun lennon infotaululta. Kaikki tuli nyt sitten koettua :-D Olin kyllä niin onnellinen kun vihdoin pääsin Suomeen, ja iskä tuli mua vielä kentältä hakemaan ja pääsin ruoan kautta kotiin oman muruseni luo <3 Vähän kauhulla vieläkin muistelen tota keissiä, ja varsinkin kun on yksin, täytyy vaikeetkin päätökset tehdä totaalisen itse muutaman sekunnin mietintäajalla, ilman että voi edes soittaa kellekään että mitäs mä nyt teen. Sen jotenki tajus vasta kun oli tossa tilanteessa, ihan pulassa aamuyöllä keskellä pimeetä katua ilman yhteistä kieltä kenenkään kanssa :-D

Että sellasta meiän Espanja -visiittiin! Nyt on reissujutut taputeltu, surffista haluisin vielä kirjottaa kun jotain kuvia joskus jostain saan, ja varmaan siinä samalla tuosta selästä ja surffin vaikutuksista siihen. Toivottavasti jaksoitte edes kuvat katsoa, pitkä postaus ;)

-Esmuli