Meidän joulu

Meiän joulusänky :-D Possu ja muuta punaista

Ihanaa, joskin hieman myöhäistä joulua kaikille! Aatolta mulla ei kuvia olekaan, paitsi puhelimessa pari hassua, mutta joulupäivältä löytyy muutama kuva mun vanhempien luota, sekä tapaninpäivältä anoppilasta. Jouluaatto vietettiin siis myös Aapon vanhemmilla - siitä nyt on tavallaan tullut jo perinne, kun mun vanhemmat ovat yleensä Lapissa viettämässä joulua. 

Mun rakkaus kotikotona

Äiti siellä hääräilee

Olin niiiin innoissani kun saatiin vihdoin lunta! Joulupäivänä aurinkokin paistoi niin kauniisti, käytiin Aapon kanssa vähän ulkonakin pyörimässä. Pari kuvaa sieltäkin on, mutta puhelimessa. Ehkä näette niitä myöhemmin :-) 

Kokonaisuudessaan joulu meni hyvin perinteisissä merkeissä syöden ja rentoutuen! Nyt on pyllyt kipeet pelkästä istumisesta ja varmaan jokaisen selkä särkee jatkuvasta makoilusta, mutta onneks pääsee huomenna kiinni arkeen työn merkeissä ;D Kuusi päivää vapaata tässä ehti jo putkee olemaankin, vaikka en mitään toiveita ollut laittanutkaan. Aika kiva lomanpätkä, kun on tässä tullu puurrettuakin. Kolmen työpäivän jälkeen koittaakin taas Uusivuosi, johon oikeastaan otetaan varaslähtö jo 30.pvä ;) Kivaa! 

Gdansk tj19, Kaakkois-Aasia tj30! Jaksaajaksaa!

Terkuin
Essi

Asiaa arvoista

Hello taas muruset! Aika vähän tulee teille mitään kirjoteltua, elämässä ei tällä hetkellä tapahdu kovinkaan paljoa. Töissä juoksen tälläkin viikolla kuutena päivänä, ja sen lisäksi koitan vähän käydä urheilemassa oloa virkeämmäksi - eikä se rantakuntokaan yhtään haitaksi olisi. Tällä suklaansyönnillä mistään varsinaisesta kiinteytymisestä tuskin voidaan haaveilla, mutta jos ei ainakaan painoa pääsis tulemaan lisää tässä parin kuukauden aikana :-D Pimeät, sateiset päivät, ja eri aikataulut Aapon kanssa ovat tehneet sen, että kamerakin on hyllyllä pölyttymässä. Ei asukuvia, ei maisemakuvailua... Toki joulunaikana vois käydä kuvailemassa vaikka jokirantaa ja tuomiokirkolla, mutta ainaisen sateen takia ei sekään inspaa... Vain pitkät yöunet ovat asia, josta en nyt luopuisi :-)

Pari viikkoa sitten tuli mieleen yks aihe, josta voisin muun materiaalin puutteessa kirjottaa. Kuten ehkä tiedätte, oon ainut lapsi. Monille se varmasti tarkoittaa hemmoteltua kakaraa, joka haluaa aina oman tahtonsa läpi. Läheisten ihmisten kanssa ehkä jossain määrin oonkin sellanen, mutta todella harvojen, enkä omasta mielestäni niin kärjistettynä kun vois kuvitella. Mut on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä, ja se on mun mielestä yks elämän tärkeitä taitoja, joita moni ei välttämättä enää "hallitse". Jotenki tollanen tuntuu olevan häviävä luonnonvara, jos näin voi sanoa.

Kunnioitus ilmenee omassa elämässä mm. siten, etten halua nolata toista julkisesti tai toisten (vieraiden) ihmisten läsnäollessa, enkä kauheasti muutenkaan. Pyrin myös aina olemaan ajoissa sovituissa tapaamisissa, näin kunnioitan ihmistä kenet tapaan. Ja ylipäätään elämä vaan rullaa helpommin tässä hektisessä yhteiskunnassa, jos sovitusta pidetään kiinni. Totta kai hyvien kavereiden kanssa homma on vähän rennompaa, läppää toisesta tai itsestä voi heittää eri tavalla, ja jos huomaa joku kerta myöhästyvänsä sovitusta lounasmeetistä, voi vaan laittaa viestin tyyliin "tuunkin vasta 10min päästä". 

Nykyään tuntuu, että ihmiset yrittää olla hauskempia ns. nolaamalla/pilkkaamalla toisia myös vieraiden ihmisten seurassa, saada jotain hyväksyntää muilta olemalla "hauska tyyppi"? Ainakaan ystävälle ei mun mielestä niin kuulu tehdä. Enkä ylipäätään pidä hauskana ihmistä, joka tahallaan tekee itsestään muka-hauskan toisen kustannuksella. Toinen asia on myöhästely. Nykyään on ok olla joka paikasta myöhässä? Länsimaalaisesta aikataulutetusta elämästä siirrytty aasialaiseen "sitten kun ehtii" -tyyliin..? Ennemmin tuntuu, että ajoissa olemista jollain tasolla halveksutaan ja naureskellaan. Vai onko se vaan kateutta siitä, että joku onnistuu aikatauluttamaan elämänsä paremmin, jottei hirveää kiirettä paikasta toiseen ehdi tulla? Jollain tasolla oon ollut hämmentynyt havaitsemistani ilmiöistä.

Jokainen on kasvatettu eri tavalla, kaikilla on omat arvot, hyvät sekä huonot, joten ei ole tarkoitus kritisoida tällaisia asioita. Joskus vaan ihmetyttää, mihin tä maailma on menossa joidenkin juttujen suhteen :-D Monissa asioissa tuntuu olevan paljon kilpailua ihan kavereidenkin kesken, joten auttaako mollaaminen nostamaan itseä jalustalla korkeammalle vai? Muutenkin olen huomannut, että jotku tutut puhuvat itsestä ja omista suorituksistaan pullistellen ja kovasti itseä kehuen. Suomalaiset nöyristelevät vieraiden läsnäollessa, mutta sisimmässä ajatellaan usein toisin, ja tutuille se kehdataan myös ilmoittaa ääneen. Toki elämässä saavuttaa asioita paremmalla todennäköisyydellä jos uskoo itseensä, mutta eipä kaverille välttämättä tarvisi "kaupitella" itseään, kun ei itse eikä kaveri siitä mitään saa... Olen ylpeä jokaisen kaverini onnistumisista, mulle se on itsestäänselvyys iloita toisen puolesta, joten ei kenenkään tarvis turhaan kuluttaa energiaa kehuskelemalla omia saavutuksiaan ainakaan meikäläiselle :-)

Ehkä oon liian konservatiivinen edelleen tietyissä asioissa, ja saa nähdä tuunko itse ikinä menestymään missään ;-) Toivotaan kuitenkin niin heheh.

-Essi

Muistilistaa

Ihanaa alkanutta joulukuuta! Lumesta ei taas ole tietoakaan, mutta kai me suomalaiset aletaan jo tottua tähän meninkiin... Optimistisena odotan silti jouluksi erilaista maisemaa :-)

Ah, vapaapäivä. Miljoona asiaa tehtävänä, mutta todellisuudessa; mitä tekee nti Mattsson. Lyyhistyy paineen alla ja viettää puol päivää sohvalla makoillen ensin Turun Sanomia pädiltä lukien, ja sittemmin to do -listaa rustaillen, että mitä sitä oikeasti pitäis olla just nyt tekemässä. Eiköhän tärkeämpää ois ollu käydä vaikkapa ostamassa ne parit puuttuvat joululahjat, jotta ei tarvi kaupungille suunnata enää huomisten veronpalautusten jälkeen... Suomalaiset tuntien - silloin on h*lvetti irti ja sitä h*lvettiä joutuu meikämuija sitten jo muutenkin kokemaan töistä käsin all day every day about jouluun saakka ;) Kodin siivous olis myös aika kova sana tällä hetkellä... 

Aasian reissuun tj 54, Gdanskin minilomaan tj 43! Love it. Lähinnä Vietnamiin ja Kambodzaan liittyen tehtävälistaa riittää. Rokotusten aikataulu sentään on kunnossa, hepatiitti B:n ekan rokotteen oon jo saanut, kuten myös vanhaksi menneen jäykkäkouristuksen. Edessä on vielä hepatiitti B:n toinen osa (ja kolmas sitten puolen vuoden päästä, kun muistais vaan), lavantautirokote (kolmena kapselina), sekä influenssarokote, jollaista en oo tainnut koskaan ennen itseeni ottaa. Sitä mulle suositeltiin siitä syystä, että "noista maista" kulkeutuu Suomeen herkästi mm. sika- ja lintuinfluenssan tyylisiä tauteja. En sitte ainakaan tuo niitä tuliaisina teille... Ja eipä tuo rokote mitään maksa. 

Malarialääkityksen aion ottaa, keskusteluja lukeneena se taitaa kannattaa, ja äiti ei mua matkaan ilman niitä päästäisi ;-) Joidenkin mielestä turhaa, mutta tä nyt on mun päätös, ja tätä ilmeisesti lääkäritkin suosittelevat. Malarialääkkeiden jokseenkin suuret sivuvaikutukset puhuttavat, mutta mulle kirjoitetuissa lääkkeissä ei pitäis niitäkään pahemmin ilmetä.

Yksi, vielä mietityttänyt rokote on Japanin aivokuume, jota on Vietnamissa esiintynyt lisääntyvissä määrin. Tämä jakaa ihmiset aikalailla kahteen osaan, toiset pitää täysin turhana, toiset taas pakollisena. Esiintyvyyttä eniten Vietnamin pohjoisosissa, joissa vietämme luultavasti vaan muutaman hassun päivän, ja riskiaika on muistaakseni toukokuusta lokakuuhun (sadekausi), eli ei meidän aikana. Tä tarttuu siis hyttysten välityksellä, eniten maaseudulla jossa on kosteeta, kuten riisipelloilla. No, tästä nyt äkkiseltään vois päätellä ettei mun sitä tarvitse ottaa, mutta kun lukee tuosta aivokuumeesta lisää, niin kyllä se vähän pientä Essiä ravisuttaa... "Niistä potilaista, joille kehittyy aivotulehdus, 30-40% kuolee ja eloon jäävistä puolelle jää pysyviä neuropsykiatrisia oireita." (lainaus: Wikipedia). Lääkäreillä ei tähän oo mitään mielipiteitä sen enempää kuin että "riippuu, mitä siellä matkalla aikoo tehdä". Kaikki siis oman harkinnan varassa. Rokotus kuitenkin maksaa 130e x 2, joka vahvistaa mun mielikuvaa siitä, etten tätä kuitenkaan tarvitse? Terkkuja vaan, että jokainen siellä ruudun toisella puolen saa pitää sormet ja varpaat ristittyinä tammi-helmikuussa :-D

Muuten rokotukset tulee maksamaan yhteensä hiukan vaja 300e lukuunottamatta siis tuota Japanin aivokuumetta, jonka oletettavasti skippaan. Kalleimmat menoerät ovat hepatiitti B (50e x 3) ja malarialääkitys (Malaronen rinnakkaisvalmiste Rumbabor 1kk=100e, Malarone maksaisi 1kk=150e).

Muuten to do -listalta löytyy 

- asiaa matkavakuutuksesta 
- passin ja rokotustodistuksen kopioiden ottamista 
- parin passikuvan hankinnasta viisumeita varten (viisumit saa rajalta) 
- sarjojen lataamista pädille 
- musiikin latailua 
- tarvittavien reseptien hankinta varoiksi matkaan mukaan
- joidenkin peruslääkkeiden osto yms apteekkikamaa; laastareita, korvatulppia
- rinkkaan lukko?! 
- silkkimakuupussin hankinta 
- rahanvaihtoa jne.

Samaan hengenvetoon voin kertoa, että tuolla käy dollarit (USD) ilmeisesti aika hyvin joka puolella, mutta paikallista valuuttaa (Vietnam: dong - 1E=26,600 VND, Kambodza: riel - 1E=5100KHR) kannattaa olla edes hiukan mukana.

Jostain tarvii myös kaivaa esiin vanhat adapterit sekä joku niskatyyny vanhempien varastoista, kunnon jesaria, narua, joku monitoimityökalu ja taskulamppu/otsalamppu ;-) Siinä tärkeimpiä mietintöjä ja hankintoja tammi-helmikuuta silmällä pitäen!

Noniin! Nyt ylös, ulos ja lenkille (ei lenkille). Palataan taas!! :-)

-Essi